Pälkäne-viikon yksi kohokohdista oli 1700-luvun perinnemessu kauniin sään vallitessa ja auringon lämmittäessä monisatavuotisia kivimuureja. Kirkko oli ääriään myöten täynnä.
Olin varannut kolehtia varten 50 euroa, jos kolehti kannettaisiin kirkkoraunion kunnostamiseen. Mutta mitä vielä, kolehti menikin kirkkokuorolle! Se sai tyytyä osaltani vain vitoseen.
Monen muun kanssa ihmettelimme, miksi näin? Kirkkokuorohan saa tukea seurakuntalaisiltaan muutenkin, mutta Vanhankirkon suojeluyhdistys on alituisessa rahapulassa. Kuka näistä asioista oikein päättää? Eikö siellä seurakuntamme luottamusmiespäättäjissä ole ketään rauniokirkon ystävää?
Hämmästynyt kirkossakävijä
Kommentointi on suljettu.