– Dingo, Dingo, tamperelainen Marja Pellinen aloittaa rytmikkään huudon Sahalahden illassa.
Muutamat eturivistä hänen vierestään paikkansa varanneet yhtyvät huutoon, jonka tahdissa Pellinen heiluttaa käsivarsiinsa sidottuja sifonkihuiveja.
Kuhmalahden kesäasukas on lähtenyt katsomaan, miten toimii 2010-luvun Dingo. Alkuperäisjäsenistä on mukana enää keulahahmo Pertti Nieminen eli Neumann.
1980-luvulla Pellinen ihaili bändiä kokonaisuudessaan. Paitaa koristaa lähes 30 vuoden takainen kuva Neumannista, laatikoista esiin kaivetuissa nuoruusvuosien korviksissa vilkkuu rumpali Quupan kuvat.
– Tämä on itse asiassa vasta toinen Dingo-keikkani. Sille ensimmäiselle vanhemmat eivät päästäneet minua yksin, sillä suurimman Dingo-hysterian aikaan olin vasta vähän toisella kymmenellä, Pellinen muistelee.
Hän omistautui bändille koko nuoren sydämen voimalla. Hän muistaa edelleen, missä oli, kun kuuli Dingon hajoamisesta. Ja pystyy edelleen tavoittamaan sen valtavan liikutuksen ja toivottomuuden, jonka suru-uutinen nostatti pintaan.
Vanhat Dingo-hitit sulattavat jokaisen
Dingo on tehnyt vuosikymmenten varrella paluun sekä alkuperäiskokoonpanolla että Neumann-vetoisena nostalgiabändinä. Nyt Neumann on yhtäkkiä ajankohtainen myös nuorten kuulijoiden keskuudessa. Syynä on Vain elämää -televisiosarja, joka teki Neumannia ja Katri Helenaa tutuksi uudelle kuulijakunnalle. Pellinen puolestaan innostui sarjan myötä seuraavan sukupolven artisteista, Cheekistä ja Neumannin kanssa duetoineesta Jonne Aaronista.
Marja Pellisen ensimmäisestä Dingo-keikasta on vierähtänyt aikaa. Reilun neljännesvuosisadan aikana sekä artisti että kuulija ovat muuttuneet. Vaarana on, ettei vanha tenho enää toimi.
Kello lähentelee puolta kahtatoista, kun Sahalahden Krouvin Kesäfestin pää- ja päätösesiintyjä kiipeää lavalle. Pellinen ja muut eturiviin sulloutuneet tietävät, että 2000-luvun Dingokin on julkaissut levyjä. Mutta kuulijat toivoisivat pääsevänsä kokemaan niitä 1980-luvun tunnusmusiikiksi muodostuneita hittejä, joiden tahdissa he ovat käsitelleet nuoruusvuosien suuria tunteitaan.
Ja toiveet toteutuvat. Illan aloittaa Kirjoitan ja sitä seuraa bändin ensihitti Sinä ja minä. Vaikka maailma on muuttunut, laulut eivät. Ne sulattavat myös jurommat miehet, jotka ovat hetki sitten halunneet korostaa, että ovat Kesäfesteillä Dingosta huolimatta, eivät sen houkuttelemana.
Pohdiskeleva Yksilö muistetaan Sahalahdella
Dingoon suhtaudutaan samalla tavalla kuin muun maailman 1980-luvulla sekoittaneeseen Michael Jacksoniin. Hänestä ei oikeastaan kenenkään sovi tykätä, mutta jokaisen jalka vipattaa, kun nerokkaat kappaleet pärähtävät soimaan.
Sahalahden Krouvin Kesäfestin päätöspäivässä Billy Jean soi sekä DJ:n levylautasella että Oskari Salaman päiväkirjojen leirinuotioversiona, sillä Dingon kunniaksi illan teemana oli 1980-luku.
– Eilen olimme Eräjärvellä lämmittelemässä Dave Lindholmia ja soitimme pelkästään omia biisejä. Tänne muokattiin settiä illan teemaan sopivaksi, Jarkko Salakari sanoo.
Mies tunnettiin viitisentoista vuotta sitten Sahalahden-Kuhmalahden yläasteelta ponnistaneen Pohdiskelevan Yksilön keulahahmona. Bändi ei ole unohtunut näillä nurkilla, sillä sekä Eräjärven että Sahalahden illassa huudeltiin Pohdiskelevaa Yksilöä.
Oskari Salaman päiväkirjat on Salakarin ja Jyväskylässä asustavan Niko Hildenin muodostama duo. Kitaraa soittava kaksikko törmäsi toisiinsa kymmenkunta vuotta sitten, mutta musiikkia he ovat tehneet yhdessä kolmisen vuotta.
Sahalahden Krouvin Kesäfestin päätösillan kolmas yhtye oli luopioislaisen Eero Itkosen johtama Vapaamatkustajat. Se on ottanut tehtäväkseen opettaa rockin Neil Youngin ja Bob Dylanin kaltaiset rockin kulmakivet myös nuorelle polvelle, jolle tehtaillaan nykyisin lähinnä kertakäyttöistä muovimusiikkitumputusta.
Perjantaina Kesäfestin avausillassa soittivat The Cower Point sekä Supermonster.
Kommentointi on suljettu.