Jokainen ihminen kuuluu johonkin perheeseen. Lapsuuden aikaisen perheen vaikutus myöhempään elämään on suuri. Voi sanoa, että ihmisen elämän perustukset luodaan lapsuudenkodissa. Se minkälaisen hoivan ja huolenpidon lapsi saa, on äärimmäisen tärkeää ja se vaikuttaa suuresti siihen, millainen on lapsen tulevaisuus aikuisena. Toki näihin elämän perustuksiin vaikuttaa myös lähiverkosto, isovanhemmat, ystävät ja ympäristö missä lapsi elää. Kun lapsi syntyy perheeseen, vanhempien elämä mullistuu täysin. Oikeastaan mikään ei ole enää niin kuin ennen. Ja niin sen pitääkin olla. Lapsi on suuri aarre, jota meidän tulee vaalia. Vanhemmuuteen liittyy siis valtava vastuu, ja sitä vastuuta vanhempien tulee kantaa seuraavat kaksikymmentä vuotta.
Lapsen saamiseen liittyy paljon suuria tunteita. Suurin tunne on ilo ja rakkaus lasta kohtaan, mutta vanhemmuuteen liittyy myös paljon muitakin tunteita, jotka eivät aina ole niin mukavia. Joskus työn ja perheen yhteensovittaminen tuottaa vaikeuksia. Tuntuu, että aikaa perheelle ei jää tarpeeksi ja siitä seuraa syyllisyyden tunteita. Joskus riiteleminen saa aikaiseksi vihantunteita ja joskus lapsi saattaa tuottaa vanhemmalleen myös pettymyksiä, esimerkiksi käytöksellään. Vanhempana olo ei ole aina helppoa ja usein saattaa tuntua, että vastoinkäymiset uuvuttavat täysin.
Kaikista vaatimuksista mitä vanhemmuuteen liittyy ja uupumisista huolimatta vanhemmat yleensä haluavat lapsilleen parasta. Mikä sitten on parasta mitä voimme lapsillemme antaa? Itse olen kokenut, että se on rukoileminen. Rukouksessa voi kantaa Jumalan eteen niin ilot kuin surutkin. Rukous lohduttaa ja antaa voimia vanhemmille arjessa elämiseen ja jaksamiseen. Omien lasten ollessa vauvoja, siunasin heidät nukkumaan mennessä ristinmerkillä. Heidän varttuessa opetin heille iltarukouksen. Iltarukous loi turvallisuutta lasten elämään. Lasten ollessa murrosiässä rukousta tarvittiin enemmän kuin koskaan. Itsenäistyminen ja omasta elämästä vastuun ottaminen ei ollut aina helppoa nuorelle, eikä varsinkaan vanhemmille. Vieläkin heidän ollessa aikuisia rukoilen heidän puolestaan. Uskon rukouksen voimaan ja siihen, että rukous kantaa.
Raamatussakin kerrotaan, kuinka Jeesuksen luokse tuotiin lapsia. Nämä tuojat, kenties äidit, halusivat lapsille antaa sitä, mikä on maailmassa kaikkein tärkeintä. He halusivat, että Jeesus ottaa heidän lapsensa syliinsä ja laittaa kätensä heidän päälleen ja siunaa heidät. Ja näin tapahtui. Pyydä sinäkin siunausta omille lapsillesi. Rukoile heidän puolestaan, sillä se on parasta mitä ikinä voit lastesi puolesta tehdä.
Marja Lepistö
Lastenohjaaja, Pälkäneen seurakunta
