Muutamia rautajärveläisiä maanomistajia alkoi kummastuttaa, kun joitakin viikkoja sitten veden pinta lähti nousemaan Kukkiaan laskevan ojan varrella. Ihmettelyn aihetta lisäsi sekin, että syksy on ollut melko vähäsateinen.
Aikansa taivasteltuaan isännät lähtivät kulkemaan ojan vartta löytääkseen ilmiölle selitystä.
Ja löytyihän se. Alavirtaan kuljettaessa tuli ensin näkyviin ojan penkalle rakennettu, miehen korkuinen keko. Rakennelma oli kyhäilty monen kokoisista puun kappaleista ja mudasta.
Rakennustarvikkeita oli hankittu lähiympäristöstä. Ojan molemmilta reunoilta oli kaadettu useita puunrunkoja – jyrsintämenetelmää käyttäen.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun ojan poikki rakennettu pato tuli näkyviin, selvisi että asialla olivat majavat, nuo lattahäntäiset veijarit.
Majavat olivat katsoneet ojan soveliaaksi asuinpaikaksi ja pistäneet toimeksi. Pesäkeon ja patorakennelman laajuudesta päätellen kotoutumista oli harrastettu jo kesästä asti.
Metsureita ja patoinsinöörejä
Majava on kokoisekseen varsin ahkera ja aikaansaava olento, joka viihtyy pienvesistöjen, kuten ojien, purojen ja lampien tienoilla. Se rakentaa puista ja muusta löytämästään materiaalista suuren, kekomaisen pesän, joka toimii paitsi asuntona, myös ruokailu-, lisääntymis- ja suojapaikkana. Rakennuspaikaksi se valitsee rantatontin aivan vesirajasta.
Majavan viehtymys metsätöihin ja patojen rakentamiseen saa usein metsänomistajien niskakarvat pörhistymään. Muuten harmiton jyrsijä saattaa saada noilla taipumuksillaan merkittävääkin tuhoa aikaiseksi. Rautajärvellekään niitä ei ole otettu avosylin vastaan.
Majavan sanotaan olevan norsun ohella ainoa nisäkäs, joka pystyy kaatamaan täysikasvuisia puita. Kun talttahampainen metsuri laittaa puusorvin pyörimään, kaatuu suurikin runko melko pikaisesti. Jopa viidentoista sentin mittaiset hampaat irrottavat lastuja kuuden kierroksen sekuntinopeudella.
Puita tarvitaan sekä ravinnoksi että pesän ja padon rakennusaineeksi. Onni onnettomuudessa on, että majava testaa hampaitaan pääasiassa vähäarvoisiin puihin. Rautajärvelläkin enemmistö kaadetuista rungoista on haapoja, joukossa on toki myös koivuja ja muita lehtipuita.
Joitakin puita jyrsiessä on tullut päivä täyteen tai leuat väsyneet, koska työ on jäänyt kesken. Paksuimpia on jäljistä päätellen käyty nakertamassa pariinkin otteeseen, mutta yhä ne sinnittelevät pystyssä. Ilmeisesti on ajateltu syysmyrskyjen täydentävän kaatotyön.
Vedenpitävän padon rakentaminen virtaavaan vesiuomaan on uskomaton taidonnäyte 10–30 kilon painoiselta, metrin mittaiselta eläimeltä. Rautajärven ojassa alkuperäinenkin vesiuoma on useamman metrin levyinen ja veden pinnan noustessa patoa on jouduttu levittämään yli kymmenen metrin levyiseksi.
Pato on sommiteltu kasaan erikokoisista puista ja tiivistetty maa-aineksella. Veden pinta on rakennelman yläpuolella lähes metrin korkeammalla kuin normaalisti. Ojan varrella on viljelemättömiä peltoja, joille vesi on levittäytynyt. Maaperän vettyminen on saanut muutamat reunametsän puut kallistelemaan uhkaavasti.
Huvikseen majava ei patoa rakenna. Veden nostolla se pyrkii varmistamaan pesän sisäänkäyntien pysymisen pinnan alapuolella ja toisaalta estämään veden tulvimisen pesään. Ravintopuidenkin luokse on helpompi ja turvallisempi kulkea uimalla.
Jäljet näkyvät, tekijä pysyy piilossa
Alkuperäinen majavalajimme euroopanmajava metsästettiin Suomesta sukupuuttoon 1800-luvulla. Syy oli majavan korkea arvostus turkiseläimenä. Samasta syystä tehtiin 1930-luvulla siirtoistutuksia, joilla laji pyrittiin palauttamaan. Istukkaita tuotiin Norjasta ja Amerikasta.
Vasta 1970-luvulla huomattiin, että Amerikasta tuodut siirtolaiset olivatkin eri lajia. Nämä kanadanmajavat ovat nyttemmin suurimmaksi osaksi syrjäyttäneet euroopanmajavan, jota esiintyy enää lähinnä Satakunnan ja Tornionjoen alueilla.
Sydänhämäläisetkin majavat ovat kanadanmajavia. Seudulla on tehty tulokkaista havaintoja jo ainakin neljänkymmenen vuoden aikana.
Laipanmaan tuntija Timo Nieminen muistelee, että ensimmäiset majavat bongattiin Ruokojärvellä. Vuosien varrella niitä on viihtynyt ainakin Iso- ja Pikku-Laipan, Saksijärven, Koiransuolen, Vuorilammin ja Saarijärvestä laskevan Sulunojan rannoilla. Padankosken Kailojärviltä ja Rautajärven Pahajärveltä on suhteellisen tuoreita havaintoja.
Harva on kuitenkaan päässyt näköetäisyydelle majavasta. Tarkkojen aistiensa ja varovaisen luonteensa ansiosta se havaitsee ihmisen ja pakenee hyvissä ajoin veden alle turvaan. Majava pystyy olemaan veden alla yhtäjaksoisesti jopa varttitunnin. Vaaran havaitessaan se läiskäyttää hännällään veden pintaan varoittaakseen lajitovereitaan.
Majavan kohtaamista vaikeuttaa sekin, että laji on varsinainen yökyöpeli. Päivät kuluvat pesässä kyhjöttäen, ja vasta illan tullen lähdetään liikkeelle. Tätäkään juttua varten se ei suostunut poseeraamaan kameralle.
Kanadanmajavan kanta kasvaa reippaalla tahdilla. Lätyskähäntien määrä huitelee jo parinkymmenentuhannen paikkeilla. Vahinkojen kurissa pitämiseksi kantaa rajoitetaan metsästyksellä.
Metsävakuutuksista voi saada korvausta majavien tekosista. LähiTapiolan korvauskäsittelijä Sanna Hellen vahvistaa, että yhtiön laajin metsävakuutus korvaa sekä poikkijyrsittyjä että tulvan tukahduttamia puita.
Näyttää siltä, että valtameren takainen maahanmuuttaja on asettunut pysyvästi hämäläiseen maisemaan. Sitkeä ja sopeutuvainen otus löytää aina häädetyksi tultuaan jostain uuden asuinpaikan.
Kommentointi on suljettu.