1930-luvulla kansalliset aatteet nostivat päätään koko Euroopassa eikä nuori itsenäinen Suomi jäänyt paitsi ajan vaikutteita. Isänmaallinen
innostus liehui järjestöjen lippuina, ja näkyi ja kuului harjoituksina, juhlina, kilpailuina ja iltamina ympäri Suomennientä.
Pälkäneelläkin Suojeluskunta ja Lotta Svärd -järjestö keräsivät runsaan joukon jäseniä, ja toiminta oli monipuolista ja näkyvää.
Vuonna 1934 lotta Lyyli Sofia Siukola Pohjalahdesta kutoi ryijyksi unelmat Suomen tulevaisuudesta itse piirtämänsä mallin mukaan ja värjäsi itse kaikki tarvitsemansa nukkalangat. Hänen veljentyttärensä Liisa Muhonen muistaa ryijyn lapsuudestaan. Hän ihaili erityisesti sen kirkkaita värejä, jotka aika on nyt haalistanut.
– Tädin ryijy jäi minulle mieleen erityisesti serkkuni ristiäisistä 1940-luvulta. Olin itse silloin pieni tyttö, ja ryijy oli minusta komea, kun siinä oli Suomen liput ja kaikki, hän muistelee.
Aamu koittaa sittenkin
Lyyli Peltosen ryijystä voisi päätellä, että siihen on kudottu vankan elämänkokemuksen tuomaa ja tiukkaan puristunutta isänmaallisuutta ja lotta-aatetta, mutta niin asia ei ole. Lyyli Siukola oli ryijyä kutoessaan vasta 24-vuotias.
Teos on nuoren neidon palavan isänmaallisen innon synnyttämä. Hän ehkä näki Suomen tulevaisuuden ajankohdan hallitsevien aatteiden mukaisesti säteilevänä, vahvana ja haavoittumattomana.
Sellaista siitä ei tullut, mutta ryijyn viesti puhutteli pitkien ja vaikeiden sotavuosien jälkeen, vaikkakin varmasti toisella tavoin kuin nuori Lyyli Siukola oli kutoessaan ajatellut.
Viestin tulkitsi eräs sotilashenkilö, joka vieraili Lyylin – josta oli jo tullut rouva Peltonen – perheen kodissa sotien päätyttyä. Vieras katsoi ryijyä ja totesi:
– Suomen uusi aamu.
Siitä jäi epävirallinen nimitys ryijylle, sillä kutojan itsensä ei tiedetä antaneen teokselleen nimeä.
Lottaryijyt olivat muotia
Museoamanuenssi Kaisa Kinnunen Lottamuseosta vahvistaa, että Lyyli Peltosen ryijy on varmasti tekijänsä itse suunnittelema malli. Sen kuva-aiheet ovat kuitenkin tyypillisiä lottaryijyille. Sommittelutaitoa ja taitteellista silmää Lyyli-lotalla on ollut riittämiin, ja käsityöalan ammattilainen hän oli, sillä hän oli käynyt Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopiston Hämeenlinnassa.
Siinä on muun muassa Lotta Svärd -järjestön tunnus, sama kuin lottaneulassa: sininen swastika eli hakaristi ja sen sakaroiden välissä hopeiset tai harmaat heraldiset ruusut. Ryijyyn on kuvattu myös ruusuja ilman swastika-aihetta, minkä Kinnunen arvelee viittaavan pikkulottiin, sillä pikkulottamerkissä on hopeisen heraldisen ruusun keskellä siniseksi emaloitu ympyrä.
Kuusenhavut ja havuköynnös viittaavat sisällissodan valkoisten joukkojen tunnukseen, joka siirtyi sitten suojeluskuntamerkkeihin. Peltonen on kutonut ryijyynsä myös kaksi varsinaista
suojeluskuntamerkkiä, valkopunaisen ja valkomustan. Valkopunainen on Etelä- ja Pohjois-Hämeen sekä Jyväskylän suojeluskuntapiirin merkki, valkomusta taas Kymenlaakson.
Joulu-Lotta -lehti on julkaissut vuonna 1932 mallin ja ohjeen ”Suomen Lotta” -nimiseen isoon ryijyyn, ja Lotta Svärd -lehden numero 14 samalta vuodelta kertoo puolestaan ryijystä, jonka Sippolan lotat ovat kutoneet muistoksi toiselle paikkakunnalle muuttavalle puheenjohtajalleen Elmire Salmelle.
Molemmissa ryijyissä on käytetty samantyyppisiä kuva-aiheita kuin Lyyli Peltosen ryijyssä: havunoksia, järjestön tunnuksia, hakaristejä ja suojeluskuntapiirien merkkejä. Auringonnousu ja liput sen sijaan ovat ilmeisesti kokonaan tekijän omaa sommitelmaa.
Kaisa Kinnusen mukaan lottaryijyjen kutominen oli erityisen suosittua 1930-luvulla, jolloin aate oli voimissaan ja rauhanajan harrastustoiminnassa siihen oli aikaa. Varsinkin lottatunnuksin koristettuja pieniä ryijyjä kudottiin paljon. Pälkäneen lotillakin on ollut sellainen kokoontumistilassaan Nuijalla.
Muun muassa Martta-Liitto opasti lottaryijyjen kudontaan, ja martoilla oli usein omistuksessaan kangaspuut, joissa ryijyn kutominen oli mahdollista – jokaisen kotonahan ei sellaisia voinut olla.
Kommentointi on suljettu.