Sydän-Häme on tänä kesänä suonut lomaviettäjälle hurmaavimman hymynsä. Luonto ei kai ole koskaan näyttäytynyt kauniimpana, eikä se ole ikinä ennen sallinut kokeilla niin monenlaisia liikkumisen muotoja tai kulkupelejä.
Milloin muulloin kuin tällaisena todellisena hellekesänä olisi voinut istua vuosimallin 1970 Gran Torino -avoauton kyydissä hiukset valloillaan ja tunnistaa maiseman vaihtelut tuoksuista: mesiangervot pellon reunassa, kuusenneulaset paahteisella hakkuuaukiolla, Mustialan ruusut maatalon pihalla?
Onkohan mitään muuta seutukuntaa, jossa ylipäätään voi liikkua yhtä monipuolisella tavalla? Jo pelkästään Kangasalan, Pälkäneen ja Aitoon ikiaikainen harjuluonto huolehtii siitä, että tavallinen hyväkuntoinen sunnuntaipyöräilijä huomaakin aloittaneensa extreme-lajin, jossa maitohapot iskevät jo ylämäen ensimmäisellä viidenneksellä!
Jotkut hurjapäät harrastavat alamäkipyöräilyä, mutta täällä on suositeltavampaa suuntautua suosiolla ylämäkien valloittamiseen. Jos näet jonkun fillarillaan pysähtyneen kesken kaiken muka kukkia tunnistamaan tai maisemia ihailemaan, niin tiedät että todellisuudessa kunto vain ei kestänyt taluttamatta pidemmälle.
Aitoolaisten maastopyöräilijöiden opastuksella on tullut kokeiltua myös lähes umpimetsässä polkemista.
Harrastukseen sisälle pääseminen vaikuttaa aluksi helpolta, sillä onhan sitä aikoinaan tullut pyöräiltyä lyhintä reittiä kesätöihin, kirjastoon tai Kukkolan lavalle vaikka minkä lehmipolkujen kautta.
Mutta kuten kaikissa lajeissa, todelliset osaajat erottuvat pian: he eivät jää killumaan polkimista kahden kiven väliin eivätkä huuda äitiä apuun, kun vastaan tulee syvä oja, ikävä lätäkkö tai jyrkkä kalliorinne.
Entä vetääkö mikään vertoja sille ihan ainutlaatuiselle perspektiiville, joka avautuu ratsun selästä?
Yksi unohtumattomin elämys on ollut Marissa Henttisen osastona ohjaama maastoratsastus Kaukkalasta Syrjänharjun yli Pyhäjärven rantaan ja paluu Lemmettylän kautta takaisin tallille.
Miten selvästi mustikka- ja kantarelliapajat näyttäytyivätkään hevosen kanssa vaellettaessa ja miten suurenmoisena silloinen superkuu nousi Aitoolle niin tunnusomaisen havumetsäreunuksen takaa.
Harmi kyllä, ohjastamista on harjoiteltu vasta ratsastuskeskuksen kentällä. Siksi paikalliset reki- ja hevoskärryajelut on tehty toistaiseksi muiden kyydissä.
Tässä suhteessa Yli-Syrjän rakentaja, vuonna 1852 syntynyt Heikki Syrjä oli toista maata. Jälkipolvet muistavat hänet Väinö Rannan sukuhistoriikin mukaan erityisesti siitä, että hän ajoi maatalon töissä hevosen sijaan härkää. Sillä oli omat längetkin.
Myös Heikin vaimo Tilda oli varsinainen tekijä ohjastajana. Hän kävi Tampereella asti härän vetämillä kärryillä myymässä omenoita ja sahtia. Edestakainen matka kesti kolme päivää!
Missään ei luonto kai silti näyttäydy yhtä lumoavana kuin vedestä käsin, kun on keskellä tyyntä järveä tai lähellä vehmaita saaria, niemiä ja lahtia.
Esimerkiksi pittoreski Kukkia on eräänä kesänä paljastanut kajakkikaksikolle aarteensa ja piirtänyt veden ylle kaksi täydellistä sisäkkäistä sateenkaarta kuin kutsuen melojat sisälle salaiseen maailmaan.
Suvun yhteinen kirkkovenesoutu oli ykkösjuttu, kun sisarukset järjestivät kesäkuussa syntyneelle syntymäpäiväohjelmaa.
Pälkänevesi puolestaan voi tarjota kanoottiseurueelle tai sunnuntaisoutelijalle korkean taivaan, rantaviivan tuhannet vivahteet ja puiden tarkat heijastukset veteen, mutta myös ikimuistoisen retken höyrylaiva Sadulla.
Kostian yli kaartuvat tervalepät ja koivut muodostavat retkeilijälle sellaisen puistokäytävän, jonka kanssa ei idyllisinkään kaupunkibulevardi voi kilpailla.
Roineen rannalta on tänä kesänä päässyt moottoriveneellä Kaivannolle kuuluisia wingsejä maistamaan, mutta vesihiihtoa peilikirkkaalla selällä on toistaiseksi tullut ihailtua vain välimatkan päästä – paitsi Roineella, myös Hauhonselällä.
Jos luulit, että kaikki paikalliset kulkuvälineet on nyt tähän mennessä kokeiltu, niin erehdyt. Mopo, moottoripyörä ja mönkijä vielä puuttuvat to do -listalta.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Toissailtana näkyi Aitoon kattojen yllä kuumailmapallo. Ensi kesäksikin siis riittää uutta koettavaa.
Mikä parasta, haaveilun Sydän-Hämeen ihailusta ilmasta käsin voi aloittaa jo tänään. Unelmoi sinäkin: ah mikä ihana ilmainen luontaisetu se on meille kaikille!
Kommentointi on suljettu.