Seurakuntavaalit: Kangasalan seurakunta haluaa kaikissa muutoksissa pitää kiinni paikallisuudesta

Kirkon on elettävä siellä, missä ihmisetkin ovat

 

Kangasalla pidetään tarkasti huolta, että jumalanpalvelukset ovat kaikkien ulottuvilla. Samana sunnuntaina on usein jumalanpalvelus tai messu neljään eri aikaan eri paikoissa
– Ainakaan ei kenenkään osallistuminen ole kiinni siitä, että aika ei sovi. Niissä on myös hiukan eri painotuksia; meillä on käytössä viisi erilaista jumalanpalvelusmallia, kirkkoherra Seppo Jarva kertoo.

Kangasalan kirkkoherra, lääninrovasti Seppo Jarva on vaalien alla tyytyväinen mies. Seurakunnassa asiat ovat kutakuinkin kunnossa ja tasapainossa, joten puolentoista viikon kuluttua valittaville 33 kirkkovaltuutetuille voi luvata hyvää joskin erittäin vaativaa kautta.

– Edessä oleva rakenneuudistus on ilman muuta isoin kysymys ja muutos, jota seuraavan neljän vuoden aikana joudumme miettimään, Jarva sanoo.

Käytännön työssä luottamushenkilöitä odottaa iso organisaatiomuutos heti vuoden alussa: johtokuntien määrä laskee kuudesta kolmeen.

– Olemme pyrkineet yhdistämään lähellä toisiaan olevia alueita, jotta ne löytäisivät lisää yhteistyömahdollisuuksia ja työ tuntuisi entistä mielekkäämmältä. Meillä on siis jatkossa vähemmän johtokuntia, mutta niiden painoarvo on isompi kuin aikaisemmin, Jarva selventää.

Seurakunnan paimenta huolettaa etupäässä se, miten väki saataisiin liikkeelle valitsemaan edustajansa. Viime vaaleissa Kangasalla äänesti vain 16,5 prosenttia, mikä jäi hieman valtakunnallisen keskiarvon alapuolelle.

– On vaikea sanoa, mistä kaikesta se johtuu, mutta yritämme parhaamme mukaan herättää ihmisten kiinnostusta. Olemme tilanneet ensi kertaa äänestyskortit, jotka posti tuo jokaisen äänioikeutetun kotiin samaan tapaan kuin valtiollisissa vaaleissa, Jarva kertoo.

Kirkonkylän seurakuntatalossa järjestetään vaalipäivänä 9.11. pienimuotoinen perhetapahtuma, johon voi osallistua äänestyskäynnin yhteydessä.

Kangasalla on kolme suuntaa

Kangasalla ja lähikunnissa seurakuntarakenne muuttunee lähiaikoina, mutta vielä on täysin auki, millä tavalla ja millä aikataululla. Kangasalan seurakunnalla on kolme mahdollista muutosmallia.

Jos parhaillaan selvitettävä kuntaliitos toteutuu, se pakottaa myös seurakunnat liittymään yhteen. Silloin niistä joko muodostetaan yksi yhtenäinen seurakunta tai seurakuntayhtymä, tai sitten jatketaan nykyistä käytäntöä, jossa yksi on emäseurakunta ja muut kappeleita.

Jos taas kirkolliskokous hyväksyy kirkkohallituksen esityksen uudesta seurakuntarakenteesta, kaikki seurakunnat liittyvät suurempaan kokonaisuuteen, joka hallinnoi niitä taloudellisesti, vaikka muut itsenäisen seurakunnan tunnuspiirteet säilyvät.

– Kirkon omassa mallissa liittymä olisi laajempi kuin pelkän kuntaliitoksen kautta syntyvä. Edellytetään, että yhtymä on taloudellisesti kannattava, ja siihen pitäisi kaiketi kuulua vähintään 8–10 seurakuntaa, Seppo Jarva selittää.

Kangasalan kolmas vaihtoehto on Tampereen kehyskuntamalli, jossa Kangasala liitettäisiin Tampereen kaupunkiin ja seurakunta sitä mukaa Tampereen seurakuntayhtymään.

– Tämä malli muuttaisi huomattavasti nykyisiä käytäntöjämme, koska monilla toiminnan osa-alueilla on siinä oma keskitetty organisaatio ja johto. Esimerkiksi lapsityö, diakonia ja tiedotus hoidettaisiin sitten Tampereelta käsin, Jarva toteaa.

Hän korostaa, että muuttuipa seurakuntarakenne millaiseksi tahansa, tärkeintä on miettiä, miten jokaisen alueen seurakuntatyö ja sen rahoitus turvataan jatkossa. Palvelujen täytyy säilyä ihmisten tavoitettavissa.

– Olipa muutos millainen tahansa, aivojumppaa tässä tarvitaan, Jarva myöntää.

Huilausvaihe rakentamisessa

Taloudellisesti vaikea aika tuntuu Kangasalan seurakunnassa, mutta ei lainkaan niin dramaattisesti kuin monessa muussa. Kirkkoherraa ilahduttaa erityisesti se, että irtisanomisia ei tarvitse miettiä.

– Joitakin virkoja on jätetty säästösyistä täyttämättä, ja ainakin toistaiseksi se riittää, Jarva toteaa.

Kangasalan seurakunnalla ei myöskään ole heti ole tulossa uusia peruskorjausprojekteja sen jälkeen, kun Huutijärven kappelin korjaus ja laajennus valmistuu. Muitakaan suuria kiinteistöihin tehtäviä investointeja ei ole tiedossa lähitulevaisuudessa. Silti rakennusten ylläpito on iso osa seurakunnan taloutta.

Kun verotulot hiljalleen vähenevät, katseet kääntyvät etsimään säästökohteita seurakunnan ydintoiminnan ulkopuolelta, esimerkiksi juuri kiinteistökuluista.

– Meillä joka neljäs veroeuro menee kiinteistöihin, joten kyllä se tuntuu. On kuitenkin aina hankalaa ratkaista, mistä pitäisi luopua ja missä järjestyksessä, Jarva sanoo.

Kaikilla tiloilla ei edes ole kaupallista arvoa, tai ne sijaitsevat sellaisessa paikassa, johon ei voi rakentaa mitään lisää. Maaomaisuutta, esimerkiksi rantatontteja, taas ei kannata suoralta kädeltä ruveta kauppaamaan, koska niiden arvo kasvaa ajan kuluessa.

– Ehkä riittävän suuressa yhtymässä olisi helpompi tehdä kiinteistöihin liittyviä ratkaisuja, Seppo Jarva arvelee.

 

Löytyykö yhteys?

Kangasala on kasvava kunta, jossa seurakuntaan liitetään joka vuosi kasteen kautta noin 350 lasta. Hautauksia on jopa puolet vähemmän, joten jäsenkadosta ei tarvitse olla huolissaan. Silti veronmaksajien määrä vähenee, kun yhä pienempi osa alueen aikuisista asukkaista kuuluu kirkkoon.

– Kangasalle muuttaa paljon nuoria perheitä, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä. Yksi iso nykyhetken ja lähitulevaisuuden kysymys on, miten löydämme heihin yhteyden, Sepo Jarva sanoo.

Lapsityön eri ulottuvuuksia valtuutetut saavat varmasti jatkossa pohtia. Kangasalla seurakunta järjestää muun muassa ison osan koululaisten iltapäiväkerhoista, jotka oikeastaan kuuluisivat kunnan vastuualueelle.

– Iltapäiväkerhojen pito ei ole seurakunnan perinteistä toimintaa, mutta meille se sopii hyvin, koska siinä jos missä kohtaamme perheitä, joiden suhde seurakuntaan on muuten ohut. Yhteistyö kunnan kanssa on sujunut hyvin, joten uskon että iltapäiväkerhotoimintaa jatketaan, Jarva kertoo.

Diakoniassa puolestaan kohdataan uudenlainen vanhuskysymys. Yhä useampi ihminen elää vanhaksi, yhä useampi elää vanhuutensa yksin, ja yhä useampi huonokuntoinen asuu kotonaan. Pitäisikö kirkon ottaa nykyistä vahvempi auttajan rooli?

– Seurakunnan toiminnat muuttuvat, kun yhteiskunta muuttuu. Tämän päivän diakoniaan täytyy sovittaa uudenlaisia asioita. Olen miettinyt, voisivatko vapaaehtoiset auttaa iäkkäitä ihmisiä esimerkiksi atk-asioissa tai kiinteistön hoidossa. Samalla voisimme hyödyntää vapaaehtoistyöntekijöiden luontaista osaamista ja innostaa useampia olemaan mukana, Seppo Jarva vastaa.

Hän arvelee, että Kangasalan seurakunta on tähän asti tarjonnut vapaaehtoisille työntekijöille liiankin valmiita tehtäviä. Kiinnostuneita voisi olla enemmän, jos työkenttä olisi vapaampi ja luovempi.

– Meidän pitää olla sellainen yhteisö, jossa mahdollisimman moni tuntee olevansa kotonaan. Sama asia koskee jumalanpalveluselämää: pyrimme vahvasti siihen, että kaikille on jotain tarjolla. Oli mikä muutos tahansa tulossa, täytyy varmistaa, että yhteys seurakuntalaisiin säilyy ja vahvistuu, Jarva tiivistää.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?