Seppo Lahtiselle 25.1.2015. Olet kertonut kahdessa eri kirjoituksessasi (SHL 3.12.2014 ja 21.1.2015) suhteestasi kristinuskoon eli omaan totuuteesi tässä asiassa. Kunnioitan mielipiteitäsi. Näkökulmaa vaihtamalla voidaan päätyä myös toisiin ”totuuksiin”, jos ajatukset saavat siihen tilaa.
Pyhä kaste on sinulle pyhä asia, jota pitäisi lähestyä kunnioittaen – näin tekstistäsi olen ymmärtänyt.
Kasteessa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi, vanhemmat tekevät tämän päätöksen hänen puolestaan. Käytäntöä tukee nykyelämässä vahva perinne.
Jos asiaa tarkastellaan ihmisoikeuskysymyksenä, käytäntöä voidaan pitää vääränä. Varsinainen liittyminen seurakunnan jäseneksi tulisi ajoittua lapsen vartuttua oikeustoimikelpoiseen ikään, jolloin liittyminen tapahtuisi tai olisi tapahtumatta hänen oman tahtonsa mukaisesti.
Mikään ei estäisi lapsen ja nuoren osallistumasta kirkon tarjoamaan toimintaan vanhempiensa ohjaamana ennen lopullista päätöstä. Tämä ajatusmalli osoittaa, että emme elä nykyaikana vain yhden totuuden elämää. Arjen taitoihin kuuluu suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen.
Tekstissäsi nostat esiin Uuden testamentin kirjoitusten moninkertaisen luotettavuuden roomalaisten historian kirjoihin verrattuna. Rohkea näkemys.
Tässä yhteydessä lainaan FT Pertti Haapalan ajatusta (Mikkolan Navetta 20.4.2013): ”Menneisyys on totta, mutta historia on aina kertomus”.
Kirjoitettu historia on usein kirjoittajansa kuva ja näkemys tapahtumista, joita sävyttävät hänen oma asemansa ja tavoitteet: pyrkimys tukea omaa näkökulmaansa. Luotettavuus rapautuu, kun samasta asiasta löytyy useampia tulkintoja.
Raamatun syntyä ja sisältöä käsitteli myös uskon ”ammattilainen” Helvi Jousmäki (SHL 5.11.2014). Hän toteaa tekstissään: ”Raamattu on kirjasto, syntynyt tuhannen vuoden aikana tietyssä maailman kolkassa” … ”se on syntynyt ja kiteytynyt ihmisten matkassa, täynnä kaikkea mikä ikinä ihmisen elämään kuuluu”.
Raamattu on tehnyt pitkän matkan. Sen sisältöä ovat muokanneet monet tahot, vahvat kirkon edustajat, kirkolliskokoukset ja muut instituutiot. Mahdollisuudet sisällön muokkaamiseksi kulloistenkin vallanpitäjien tarpeiden mukaisesti ovat olleet mittavat. Sanoman luotettavuus on puhtaasti uskon asia.
Lopuksi ajatuksia Paavalista, jonka jalanjäljillä olet aistinut ”Paavalin sandaalien jäljet”. Vähäisen ymmärrykseni mukaan Paavali teki lähetystyötä kristinuskon levittämiseksi Välimeren rantamaisemissa.
Ydinkysymys maallistuneessa ajattelussa on Paavalinkin osalta se, missä määrin hän on ollut mahdollisesti rakentamassa Jeesus Nasaretilaisen henkilöstä mystistä Jeesus Kristus-hahmoa, jonka varassa koko usko seisoo tai kaatuu. Vaikuttamistarve on ajanut ja ajaa ihmisiä huimiin suorituksiin niin hyvässä kuin pahassa.
Monet uskovaiset odottavat edelleen Messiaan saapumista maan päälle rauhan tekijäksi. Iso urakka odottaa tekijäänsä. Ettei vaan lupaus ole unohtunut?
Risto Helminen
Kommentointi on suljettu.