Kalastuslaista vaaliase

Metsissä on tavoiteltu maksimaalista tuottoa karsimalla nuoria puita ja säästämällä parhaassa kasvussa olevia yksilöitä. Vuosikymmenten kokemusten jälkeen asiantuntija toisensa jälkeen on valmis myöntämään, että metsien laatu, jopa tuotto on heikentynyt. Perinteiselle mallille alkaa taas löytyä kannattajia: metsä tuottaa paremmin ja maisema pysyy kauniimpana, kun puiden joukosta napsitaan jatkuvasti isoimpia ja arvokkaimpia puita.

Kalastuksessa on tähän saakka noudatettu perinteistä mallia. Verkkokalastajat säätävät pyydyksiensä silmäkoot niin, että pienet uivat läpi ja isot jäävät kiinni. Uistelijat valitsevat kuvansa ja apajansa niin, että löytävät isoimmat vonkaleet.

Uusi kalastuslaki yrittää tuoda metsissä epäonnistuneeksi todetun mallin vesille. Jos kuhalle säädetään 70 sentin ja hauelle 90 sentin maksimimitat, pyynti keskittyisi keskimittaisiin kaloihin.

 

Ahkerakin kalastaja saa harvoin yli 70-senttisiä kuhia ja 90-senttisiä haukia. Jatkossa ne pitäisi heittää takaisin veteen. Näin moni kalastaja ehtisi saada rauhoitetut jätit koukkuunsa tai verkkoonsa, kunnes ne lopulta kuolisivat vanhuuttaan rapujen ruuaksi.

Ylämitta vaikuttaa lohijoen elämysreissulla kertaalleen käytetyn virkamiehen kuningasidealta.

Jos verkossa tai koukussa on alamittainen kala, valistunut kalastaja vapauttaa sen kasvamaan ja toivoo jälleennäkemistä parin vuoden päästä. Mutta moniko verkkokalastaja oikeasti laskisi takaisin veteen jättikuhan tai -hauen, jota ei tahdo vaurioittamatta, jopa tainnuttamatta saada verkosta irti? Tai moniko uistelija kaivaisi kännykän eteen ja heittäisi selfien otettuaan jättikalan takaisin?

Uusi kalastuslaki vaikeuttaisi ahkerimpien kalastajien arkea. He joutuisivat pohtimaan, noudattaako järkeä vai pykäliä. Lainkuuliaisimmat saattaisivat jättää koko touhun, mikä olisi harmi, sillä esimerkiksi sisävesien verkkokalastus on 15 vuoden aikana vähentynyt noin puoleen.

Ahkerimpia kalastajia ovat eläkevaarit. Demareiden kuningasajatuksena oli, että heidät vapautetaan uudesta kalastonhoitomaksusta. Eli vaikeutetaan ahkerimpien kalastajien harrastusta uusilla säädöksillä ja vapautetaan suurin harrastajajoukko veroluonteisesta maksusta.

 

Lakiuudistus vähentää vesialueen omistajien vaikutusvaltaa ja talkoointoa. Uusi laki lisää byrokratiaa ja joutavaa sääntelyä, vaikka käynnissä piti olla järjettömien pykälien purkutalkoot.

Kalastajien kannalta voi olla onni, että keväällä käydään eduskuntavaalit. Ennen niitä Arkadianmäellä riittää ruuhkaa, kun vanhat päättäjät yrittävät siivota pöydät.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä epäili Itä- ja Länsi-Savo -lehtien haastattelussa, ettei kalastuslakiesitys sellaisenaan etene mietinnöksi asti, vaan asia siirtyy uudelle eduskunnalle. Valiokunta on pitänyt isoimpana ongelmana sitä, että jatkossa viranomaiset voisivat myöntää ammattikalastuslupia vastoin vesialueen omistajan tahtoa.

Kalastuslain uudistuksella ei uskalleta vaalien alla nostattaa haja-asutusalueiden jätevesilain kaltaista kapinaa. Jo nyt on kuitenkin tarjottu mainio tilaisuus äänten kalasteluun. Moni hallituspuolueenkin ehdokas on kiirehtänyt ilmoittamaan, ettei kannata kalastuslain uudistusta – eikä varsinkaan asetusta hauen ja kuhan maksimikoosta.

 

 

Kommentointi on suljettu.