”Sieltä se kummajaisporukka nyt sitten tulee ja ryhtyy kunnan elätettäväksi.”
Näin kirjoitettiin paikallislehden yleisöosastolla ennen kuin Ihmisyyden tunnustajat -niminen ryhmä oli muuttanut Vilppulan kunnan entiseen vanhainkotiin.
Toisin kuitenkin kävi. Ei siis siinä, etteivätkö Ihmisyyden tunnustajat olisi muuttaneet entiseen vanhainkotiin vaan siinä, että he olisivat eläneet kunnan varoilla.
– Rahoitamme elämisemme ja toimintamme jäsentensä työansioilla ja yhteisellä yritystoiminnalla, Väinölässä asuva Heli Peltola kertoo.
Yhteinen yritys tekee erilaisia kodinhoitohommia ja remontteja.
– Yrityksen tuotto menee yhteiselle pankkitilille, jota asukkaat käyttävät vapaasti. Tietenkin se on todella luottamuksellista touhua, mutta olemme voineet luottaa toisiimme, Heli Peltola toteaa.
Kolmekymmentä vuotta sitten ”kummajaisporukka” muutti Väinöläksi nimettyyn entiseen vanhainkotiin.
Pikkuhiljaa ennakkoluuloisimmatkin naapurit tulivat kylään ja huomasivat – Peltolan sanoin – että väinöläläiset ovatkin ”lähes normaaleja”.
– Meillä on hyvät välit naapureihimme. Kai osa yhä pitää meitä ihme hippeinä, mutta pitäkööt, Peltola hymyilee.
Yhdessä pohditaan elämää ja kuolemaa
– Sitä on helppoa yksin omassa kammiossa pohtia henkisiä asioita ja päästä ”korkeampiin sfääreihin”. Vaikeampaa on sitten saada nämä sisäistetyt teoriat toimimaan käytännössä, kun ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa, Peltola toteaa.
Väinölän yhteisö on syntynyt yhteisen maailmankatsomuksen, teosofian, ympärille. Teosofia on kansainvälinen liike, jolle on ominaista ennakkoluuloton henkisen totuuden etsiminen. Johtoajatuksia ovat ihmisten keskinäinen veljeys, usko jälleensyntymiseen ja karma, eli syyn ja seurauksen laki.
Arki-iltaisin yhteisön jäsenet kokoontuvat lukemaan ääneen Pekka Ervastin teosofisia teoksia, joiden ajatuksista he sitten keskustelevat.
– Pohdimme paljon niin kutsuttuja elämän suuria kysymyksiä, ihmisyyttä, elämää ja kuolemaa, ja tietenkin rauhan asiaa, joka on äärimmäisen tärkeä asia yhteisöllemme.
Väinölässä käytännön asiat – ruoanlaitto, siivoamiset, 3,5 hehtaarin tontin kunnossa pitäminen – hoidetaan yhteistuumin. Kaikki tekeminen perustuu vapaaehtoisuuteen.
– Esimerkiksi ruoan valmistuksesta vastaa kaksi kolmen hengen porukkaa. Ruoan suhteen olemme pitkälti omavaraisia. Meillä on paljon viljelysmaata, ja syömme terveellisesti, Peltola mainitsee.
Väinölässä omaa itseä ei paeta
Miten yhteisöön sitten pääsee? Heli Peltola kertoo, että yhteisöön tulee toisinaan soittoja henkilöiltä, jotka ovat jo pakanneet kapsäkkinsä ja jotka sanovat haluavansa Väinölään oman elämän ongelmien vuoksi.
– Väinölä ei kuitenkaan missään nimessä ole paikka, jonne elämää tai omia ongelmia paetaan. Todellisuuden pakenemisen sijaan tällaisessa paikassa joutuu kohtaamaan itsensä hyvin syvällisellä tavalla.
Uusi mahdollinen asukas tutustuu hiljalleen yhteisöön, käy vierailuilla ja pohtii syvällisesti, voisiko Väinölä olla hänen paikkansa.
– Erakkotyypille tällainen yhteisö ei oikein sovi. Me olemme paljon tekemisissä toistemme kanssa, saamme, ja toisinaan joudumme, kohtaamaan toistemme erilaiset luonteet ja heikkoudet. Se vaatii paljon. Se ei missään nimessä ole aina helppoa, Peltola myöntää.
Joka tapauksessa melko hyvin 30-henkinen yhteisö on keskenään toimeen tullut, sillä Väinölässä asuu yhä kymmenen alkuperäisistä asukkaista.
Heli ja Pekka Peltola kertoivat viime viikolla Pälkäneen pääkirjastossa henkisestä kasvusta ja yhteisöelämästä. Tilaisuus päätti Aseeton Suomi -näyttelyn. Lue lisää: http://www.ihmisyydentunnustajat.fi/
Kommentointi on suljettu.