Ja Jumala sanoi: Tein teille tällaisen maailman, mutta en kerro miten. Ottakaa itse siitä selvää.
Tähän tapaan kulkee yksinkertaistettuna teologian tohtori, arkeologi Eero Junkkaalan ajatus Raamatun luomiskertomuksen ja tieteen suhteesta.
Junkkaala luennoi Pälkäneellä kahtena peräkkäisenä iltana viime viikolla. Ensimmäisenä aiheena oli Arkeologia ja Raamattu ja jälkimmäisenä Luominen ja tieteellinen maailmankuva. Molemmilla luennoilla Raamatun asioita käsiteltiin siis sen ulkopuolisen materiaalin kautta.
Eero Junkkaala on tutkija ja tietokirjailija, jonka tuotantoon kuuluu nelisenkymmentä kristinuskoa eri näkökulmista käsittelevää teosta. Hänen vuonna 2013 ilmestynyt teoksensa Ja Jumala loi… esittää ensimmäisen suomen kielellä kirjoitetun kattavan tulkinnan teistisestä evolutionismista, eli siitä, miten tieteellinen maailmankuva ja Raamatun luomiskertomus voidaan sovittaa yhteen.
Raamatun tapahtumia arkeologisten löytöjen valossa Junkkaala tarkastelee muun muassa vuonna 2006 ilmestyneessä teoksessaan Faktaa vai fiktiota? Mitä arkeologiset löydöt kertovat Raamatun historiallisuudesta?
Junkkaala lähtee teoriassaan puhtaasti kristilliseltä arvopohjalta. Hän käy keskustelua nimenomaan kristittyjen erilaisten katsomusten, ei uskonnollisen ja ateistisen maailmankuvan välillä.
Miten mitataan Jumalan aika?
Kreationismi eli luomisusko ja tieteen rakentama käsitys maailman synnystä ovat jyrkästi ristiriitaiset, ja ne jakavat kristittyjä eri leireihin kaikkialla maailmassa.
Maailma luotiin siis joko alle 10 000 vuotta sitten, tai se syntyi noin 13,82 miljardia vuotta sitten. Maailma tehtiin valmiiksi ajassa, jossa maapallo ehtii pyörähtää seitsemän kertaa itsensä ympäri, tai se lähti kehittymään kosmisesta kaasuräjähdyksestä miljardien vuosien kuluessa edeten yksinkertaisista alkumuodoista monimutkaisempiin.
Raamattu sanoo yhtä, fyysikot, biologit, avaruustutkijat, arkeologit, paleontologit ja muut tieteen tekijät toista. Vai sanovatko?
– Ei, vastaa Eero Junkkaala.
– Ne kertovat täsmälleen samat tapahtumat, jopa hyvin yksityiskohtaisesti, mutta eri näkökulmista.
Junkkaala kysyy, miten Jumala mittaa aikaa? Onko Jumalan päivä samanpituinen kuin ihmisten? Ehkä yksi luomisen päivä onkin kestänyt miljoonia tai miljardeja vuosia. Raamatussa kerrotut luomisen vaiheet löytyvät hänen mukaansa myös tieteellisestä maailmansyntyhistoriasta samassa järjestyksessä mutta pitkillä aikajänteillä. Se selittää, miksi maailmankaikkeudesta löytyy vuosia huomattavasti enemmän kuin kirjaimellisesti tulkittu luomiskertomus antaisi ymmärtää.
– Vanha testamentti ei vastaa kysymykseen, miten maailma on syntynyt. Se kertoo, miksi maailma on luotu sellaiseksi kuin on, kuka sen on luonut ja keitä varten. Sen lisäksi Jumala on antanut ihmiselle tehtävän ja välineet tutkia ympäristöään, koko maailmankaikkeutta ja sen kehitystä, Eero Junkkaala määrittelee.
Johtaako evoluutioteoria ateismiin?
– Jos Jumala on luonut maailman 6000 vuotta sitten, hän on tarkoituksella tehnyt siitä vanhan näköisen, Eero Junkkaala sanoo.
Jumala olisi siis levittäessään erilaisia maakerroksia päällekkäin sirotellut väliin saviruukkujen kappaleita, yhteen tasoon aina samantyylisiä. Ja kätkenyt sinne tänne sopiviin kohtiin outojen otusten fossiileja ja luita, jollaisia ihmiset eivät tunnista niistä eläimistä ja eliöistä, joita omin silmin näkevät.
– Tietysti niinkin voi olla, mutta se ei ole todennäköistä, Junkkaala toteaa.
Hänen mukaansa Vanhan Testamentin alussa esitetty 7-päiväinen – tai sitten yksipäiväinen, molemmat versiot löytyvät Raamatusta – luomiskertomus on Jumalan opetusta ihmisille siitä, että hän yksi, ikuinen luoja ja isä.
– Luomiskertomus on kuin maalaus luomisen tapahtumista, ja sen on tehnyt taidemaalari nimeltä Pyhä Henki. Tiede esittää analyyttisen kaavakuvan samasta asiasta. Kumpikin kuva on yhtä tosi, mutta ne ilmentävät asian eri puolia, täydentävät toisiaan, Junkkaala selventää.
Tulkinnallaan Junkkaala sallii tiedemiehille ja erityisesti luonnontieteilijöille vapauden olla uskovia kristittyjä.
Tieteen ja uskon välistä ristiriitaa ei hänen teoriansa perusteella tarvitse murehtia, koska sellaista ei ole olemassa.
– Biologia tutkii luonnon erilaisia ilmiöitä. Sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon eikä Raamatun kanssa. Mutta jos haluaa, evoluutioteoriasta lukiessaan voi laittaa sanan ”Jumala” jokaisen ”evoluutio”-sanan tilalle. Siten voi selventää itselleen sitä, että biologia tutkii Jumalan luomaa maailmaa, Junkkaala tiivisti.
”Lopullista totuutta ei ole”
Eero Junkkaala on parin viime vuoden aikana joutunut vastaamaan toistuvasti kysymyksiin, kuinka vahvasti hän perustaa uskonsa tieteeseen.
Entä jos tiede tai Jumala paljastaakin asiasta jotain toisenlaista? Voisiko Junkkaalan oma teoria kumoutua?
– Kyllä voi, Eero Junkkaala vastaa.
– Tieteen ominaisuus on, että se päivittyy ja korjaa itse itseään. Voi olla, että kymmenen vuoden päästä meillä on toisenlaista tietoa. Silloin voin kirjoittaa uuden kirjan ja oikaista omia virhepäätelmiäni. Mitään ehdotonta totuutta en halua julistaa.
Junkkaala painottaa, että hänen uskonsa perustuu vain Jumalaan. Kristityn arvo ei hänen mielestään riipu siitä, miten hän uskoo maailman syntyneen, eikä asiasta ole pakko olla mitään näkemystä.
– ”En tiedä” on hyvä vastaus. Me emme voi olla aukottoman varmoja mistään emmekä todennäköisesti koskaan löydä selitystä kaikkeen, mihin haluaisimme, hän toteaa.
Junkkaala uskoo, että luonnontiede ei koskaan maailman syntyä selvittäessään pääse pitemmälle kuin alkuräjähdykseen asti:
– Kysymyksiin, missä tilassa ja todellisuudessa räjähdys tapahtui, ja kenen toimesta, pystyy vastaamaan vain teologia.
Arkeologia vie Raamatun lehdille
Eero Junkkaala kertoi itse puolustaneensa nuorena kiivaasti kreationistista maailmansyntyteoriaa. Hän oli valmis taistelemaan sen puolesta vielä teologisessa tiedekunnassa opiskellessaan, mutta vähitellen hänelle alkoi avautua toisenlainen todellisuus.
– Näin museoissa muinaisesineitä ja sellaisten olentojen pääkalloja, joita maapallolla ei enää elä. Saatoin omin silmin todeta, että niitä on olemassa, enkä voinut väittää vastaan. Aloin vähitellen vakuuttua maailman pitkästä iästä, koska kaikki erilaiset mittausjärjestelmät todistavat siitä, hän muisteli.
Junkkaala kiinnostui asiasta niin paljon, että hän opiskeli itse arkeologiksi. Hän on viettänyt pitkiä kesiä Israelissa kaivauksilla etsimässä todisteita tuhansia vuosia sitten muistiin merkityistä tapahtumista.
– Arkeologia ei todista Raamattua oikeaksi eikä vääräksi, mutta se vahvistaa käsitystä Raamatun historiallisesta luotettavuudesta, hän määrittelee.
Maan peittämää maantiedettä
Monille kristityille, jotka ovat lapsesta asti kuulleet ja oppineet Raamatun kertomuksia, voi olla yllätys se, miten vähän historiallisia todisteita niistä on olemassa edes Jeesuksen elinajoilta saati sitten vanhemmista tapahtumista.
Maakerrokset ovat peittäneet kylät ja kaupungit. Raunioituneen ja vähitellen kasvillisuuteen peittyneen kaupungin paikalle on usein rakennettu uusi, sen päälle taas uusi ja niin edelleen, kunnes on syntynyt rauniokumpu, tel, jossa monet historian aikakaudet ovat kerroksina kuin täytekakussa.
Nekin kaupungit, jotka ovat säilyneet periaatteessa, ovat kokeneet monta hävitystä ja uudelleenrakentamista.
– Jeesuksen ajan katutaso oli Jerusalemissa viisi metriä alempana kuin nykyinen, Eero Junkkaala kuvaili.
Järjestelmällinen arkeologinen tutkimus on kuitenkin johtanut tuloksiin. Israelissa tutkitaan vuosittain yliopistojen johdolla kolmisenkymmentä kaivauskohdetta, ja lisäksi tehdään pelastuskaivauksia odottamatta löytyneillä muinaisjäännöksillä.
– Raamattu kertoo historiaa, joka sijoittuu maantieteellisesti tarkoin määriteltyihin paikkoihin. Siksi Raamatun maantiedettä on mahdollista tutkia tarkasti, Junkkaala selitti.
Daavidin ja Jeesuksen todistajia
Arkeologia on paljastanut 900-luvulla eaa eläneen, viisaudestaan ja suurellisista rakennusprojekteistaan tunnetun kuningas Salomonin työn tuloksia. Muun
muassa kolmen hänen rakentamansa kaupungin keskenään samanlaisten porttien perustukset kaivettu esiin täsmälleen siitä, missä Vanha Testamentti kertoo niiden sijainneen.
Salomonia vanhemmalta ajalta yksi erikoisimmista löydöistä on hänen isänsä Daavidin kanssa taistelleen Goljat-jättiläisen nimi, joka on löydetty piirtokirjoituksena Gatista, Raamatun Goljatin kotipaikasta.
– Se todistaa ainakin, että Gatissa on elänyt senniminen henkilö – Goljat ei ollut tyypillinen nimi sillä seudulla eikä siihen aikaan, Junkkaala kertoi.
Kristinuskoa tunnustaville yksi tutuimmista Uuden Testamentin henkilöistä on Pontius Pilatus, jonka nimi sisältyy apostoliseen uskontunnustukseen. Historiallisena henkilönä hänestä ei kuitenkaan tunnettu juuri todisteita, kunnes arkeologit löysivät hänen nimensä kaiverruksena kalkkikivilohkareesta.
Vähintään yhtä järisyttävä löytö on Jeesuksen kuolemantuomiota vaatineen ylipappi Kaifaan luuarkku, joka on löydetty ehjänä ja hyvin säilyneenä kalliohaudasta Jerusalemin liepeiltä.
Molemmat löydöt ovat nähtävissä Israel-museossa Jerusalemissa.
– Jeesuksen tuomitsijat siellä yhdessä todistavat maailmalle hänen olemassaolostaan, Eero Junkkaala totesi.
Huijausta pitää varoa
Nykyään varoitellaan jatkuvasti nettihuijauksista, mutta myös muinaisesineiden parissa liikkuu alan mestareita. Väärennösten selvittämiseen kuluu turhaa aikaa, ja kiusallisimpia ovat rajatapaukset, joista asiantuntijatkin ovat erimielisiä.
Esimerkiksi vuonna 2002 Israelista löydettiin luuarkku, jossa oli teksti ”Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli”. Arkku voidaan osoittaa aidoksi, mutta tekstiä tai ainakin sanoja ”Jeesuksen veli” pidetään väärennöksenä, jälkeenpäin lisättynä.
Jeesuksella oli Jaakob-niminen veli, mutta Joosef-nimisten isien Jaakob-poikia on varmasti elänyt Israelissa laskematon määrä.
– Vanha teksti on yleensä patinoitunut tietyllä tavalla, jonka arkeologit osaavat tunnistaa. Tässä tapauksessa patinaa on, mutta sitäkin epäillään väärennetyksi. Asiasta kiistellään, mutta ei tätä arkkua voi hehkuttaa suurenmoisena löytönä, jollaiselta se tietysti aluksi vaikutti, Eero Junkkaala kertoi.
