Eräänä yönä Sanna Mikkola näki unta, jossa koiran musta hännänpää vilahti eteisessä. Kun labradorinnoutaja Niilo sitten arkitodellisuudessa poikkesi Mikkolan kotona, huomasi Mikkola ensimmäisenä Niilon hännänpään heilahduksen eteisessään.
– Se oli outo tunne, Mikkola sanoo. – Vaikka vielä silloinhan en voinut tietää, tulisiko Niilosta minun avustajakoirani vai ei. Minulla oli kuitenkin tunne, että Niilo saattaisi hyvinkin muuttaa luokseni asumaan.
7. tammikuuta Niilo sai kodin Sanna Mikkolan luota. Mikkola oli jonottanut avustajakoiraa kaksi vuotta. Yleensä koiraa saa odottaa yli neljä vuotta. Mutta Mikkolalla kävi tuuri. Siitä on kiittäminen eräitä aikaansaavia ja auttamishaluisia kangasalalaisia naisia.
Veikeä ja vilkas tapaus
Parivuotias labradorinnoutaja Niilo hakee herkeämättä katsekontaktia avustajaansa. Koko ajan on odotus päällä, josko emännältä vaikka sattuisi putoamaan hanska, jonka saisi ojentaa takaisin.
– Niilo rakastaa auttamista. Eilen sillä kävi tuuri, kun kömpelyyttäni pudotin kynäpurkin lattialle, ja kynät levisivät pitkin poikin huonetta. Niilo oli niin onnellinen niitä kerätessään, Mikkola hymyilee.
Mikkola kehuu Niiloa veikeäksi ja vilkkaaksi koiraurokseksi. Kaksi vuotta kestänyt koulutus on karsinut Niilon käytöksestä turhat höseltämiset ja hörhöilyt. Pääasiallisesti koiraa ei ympäristön hälinä häiritse. Kotona se jättää tyynesti huomiotta jopa omistajansa lemmikkirotat – siitäkin huolimatta, että rottien lempipuuhaa on uiskennella Niilon ikiomassa juomakupissa.
Kun koiralla on työliivit yllä, ei ulkopuolisten tule kiinnittää siihen huomiota. Silloin koiran huomio on sataprosenttisesti avustettavassa.
– Aika usein minun pitää huomauttaa ihmisille, ettei koiraa saa tulla rapsuttelemaan, Mikkola toteaa.
Mikkola sairastaa harvinaista sairautta, joka heikentää hiljalleen hänen liikuntakykyään. Pyörätuolin hän sai viisi vuotta sitten. Avustajakoiratoimintaan Mikkola tutustui lukemalla Aputassu-lehtiä sekä katsomalla televisiosta aiheesta kertovan ohjelman.
– Viime joulukuussa sain tietää, että Niilo muuttaa luokseni. Se oli mitä parhain joulu- ja syntymäpäivälahja, joulukuussa syntymäpäiviään viettävä Mikkola toteaa.
Harvinainen lahjoitus
Lions Club Kangasala Kuussalon 11 naista teki valtavan urakan kerätessään Niiloon rahat kahdessa vuodessa. Invalidiliitolle lahjoitettava 20 000 euroa kerättiin arpajaisilla, myyjäisillä, joulukonserteilla ja villasukkia kutomalla. Erityiskiitoksen klubin presidentti Merja Riihinen haluaa antaa Kangasalan ammattikoululaisille, jotka lahjoittivat taksvärkkinsä tuoton 860 euroa keräykseen.
– Suuri kiitos kuuluu myös automuseon Leila Suutariselle, jonka myötävaikutuksella saimme Suomen Naismobilisteilta tuhannen euron lahjoituksen.
Virallinen lahjoituksen luovutustilaisuus järjestettiin viime viikolla Vehoniemen Automuseossa. Lahjoituksen vastaanottanut Invalidiliiton järjestöjohtaja Anssi Kemppi ei muista työuraltaan yhtä ainutta kertaa, jolloin yksittäinen lahjoittaja olisi kerralla antanut varat kokonaisen koiran koulutukseen.
– Tämä on meille todellinen ilosanoma, Kemppi toteaa.
Hetken kuluttua hän saa tietää, että luvassa on myös toinen ilosanoma, kun tamperelainen Lions Club Wivi Lönn yllättää lahjoittamalla 20-vuotisjuhlansa kunniaksi avustajakoiratoimintaan 5500 euroa.
Moisista lahjoituksista on Invalidiliitolle valtava apu. Avustajakoiria Invalidiliitolla on tällä hetkellä käytössään 67, ja viitisenkymmentä hakijaa odottaa yhä avustajakoiraa. Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen turvin koulutetaan vuosittain nelisen koiraa.
Aputassuna pyykinpesussa
Avustajakoiraa ei tule sekoittaa näkövammaisen opaskoiraan. Yksinkertaistettuna opaskoira toimii näkövammaisen silminä. Avustajakoira sen sijaan on fyysisesti toimintarajoitteisen ihmisen apuväline, joka avustaa käyttäjäänsä päivittäisissä toimissa. Avustajakoira muun muassa noukkii maasta pudonneita esineitä, avaa ja sulkee ovia ja laatikoita, kantaa tavaroita ja auttaa pukeutumisessa ja riisumisessa.
Lisäksi avustajakoirilla on sosiaalinen ja liikkumiseen kannustava merkitys avustettavalle. Mikkola sanookin, että ilman Niiloa hän kävisi huomattavasti vähemmän ulkoilemassa.
– Niilo tuo päiviini kaipaamaani rytmiä ja rutiinia.
Avustajakoiralla on lain mukaan oikeus liikkua käyttäjänsä kanssa kaikkialla, esimerkiksi sairaalassa, ravintolassa, virastoissa ja ruokakaupassa. Niilo onkin jo käynyt Mikkolan kanssa tutustumassa ruokakaupan valikoimiin. Ihan vielä se ei kuitenkaan ole noukkinut hyllyiltä ruokatarvikkeita.
– Paraikaa opiskelemme myös pyykkikoneen käyttämistä. Niilo osaa jo kerätä pyykit pyykkikoriin. Seuraava oppivaihe on sitten siirtää ne koneeseen saakka. Toivon, että Niilo oppisi myös tiskaamaan. Mutta se taitaa olla hieman liikaa vaadittu, Mikkola naurahtaa.
Kommentointi on suljettu.