Meillä ihmisillä on elämän mittaan monenlaisia juhlia. Näin keväällä monen kohdalla ajankohtaisia ovat valmistujaisjuhlat. Tai ylioppilasjuhlat. Tai rippijuhlat. Näitähän joskus riittää. Joskus jopa liiaksikin asti.
Aina juhla ei kuitenkaan merkitse iloista juhlimmista. Esimerkiksi läheisen hautaan saattaminen on sellainen juhlatilaisuus, jossa harvoin tunnelma on erityisen korkealla. Se on inhimillistä, vaikka läsnä tuossakin tilanteessa on sana iankaikkisesta elämästä. Kun suuri juhlapäivä on tulossa, se pyritään merkitsemääm hyvissä ajoin kalenteriin ja myös juhlavalmistelut aloitetaan ajoissa. Mietipä tilannetta, että itsesi pitäisi järjestää omat merkkipäiväjuhlasi. Aika alkaa nyt ja juhla huomisaamuna. Ei taitaisi oikein mukavalta tuntua. Ei ainakaan, jos kaikki kynnelle kykenevät tulisivat juhliin mukaan ja järjestämistyö olisi suuri.
Kirkkovuodellekin on oma kalenterinsa. Sen nimi on kirkollinen kalenteri ja siihen merkitään jo silloin kun kalenteri tehdään, valmiiksi kirkolliset juhlapäivät. Niitä on loppujen lopuksi aika paljon.
No, joulunhan me nyt varmaan kaikki tiedämme, Jeesuksen syntymäjuhlahan se. Joululahjaperinnekin sai alkunsa tietäjistä, jotka toivat Jeesukselle ensimmäiset ”joululahjat”, mutta tiedätkö, mitä tapahtui esimerkiksi laskiaisena? Ehkä tuohon riittää tässä vastaukseksi, että silloin alkaa kirkollisen kalenterin mukaan paastonaika. Valmistautuminen koko kristikunnan suurimpaan juhlaan, pääsiäiseen.
Edellä tuli todettua, etteivät juhlat aina ole välttämättä sävyltään iloisia. Pääsiäistä edeltävä reilun kuukauden pituinen paastonaikakin on sävyltään hiljainen, jopa synkkä. Tuo synkkyys saavuttaa huippukohtansa hiljaisen viikon perjantaina, pitkäperjantaina, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen muistopäivänä. Muistan joidenkin vanhojen ihmisten joskus kertoneen, että tuota päivää piti heidän lapsena ollessaan viettää niin hiljaisesti, ettei saanut tehdä kotonakaan juuri mitään muuta, kuin katsella ikkunasta ulos ja kuunnella kellon tikitystä, jos sellainen nyt seinällä sattui olemaan.
Varmasti päivä oli pitkä. Pitkä se varmasti oli Jeesuksen opetuslapsillekin, jotka peloissaan pakenivat lukittujen ovien taakse Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ensimmäisenä pitkäperjantaina ymmärtäneet Jumalan suuria suunnitelmia. Jeesuksen pitikin kuolemansa jälkeen ilmestyä useita kertoja, ennen kuin he ilman epäilyjä pystyivät luottamaan hänen kuolleista heräämiseensä eli siihen, mikä oli ennustettu jo
satoja vuosia ennen hänen syntymäänsä. Meidän ihmistenkin on joskus vaikea ymmärtää Jumalan pelastussuunnitelmaa. Ymmärtäminen ei olekaan niin tärkeää, tärkeämpää on luottaminen ja uskominen tähän Jeesuksen meille valmistamaan pelastukseen. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. Haluathan sinäkin uskoa?
Janne Kyrönlahti
Kangasalan seurakunnan kanttori
