Vuosikymmeniä sitten aforismit eli mietelauseet olivat suuressa suosiossa. Nykyään kerrataan vanhoja, sillä kirjailijat ja runoilijat luovat enää ani harvoin uusia. Radiostakaan en ole kuullut aikoihin viikon mietelausetta.
Puutetta on siis edes näin amatööripohjalta yritettävä korjata, jos kohta kaikki aiheet on jo moneen kertaan käsiteltyjä. Toisaalta tuleehan uutta musiikkiakin koko ajan lisää, vaikka kaikki perussävelet ovat ajat sitten kuuluneet eetterissä.
Nämä kokemukset ja elämänohjeet rajoittuvat ja ajoittuvat ohitettuun vappuun ja tulevaan äitien päivään, eivätkä täytä aforismien tunnusmerkistöä.
Jos Vappu sujahti liian nopeasti, aina voi siirtyä viettämään vaikkapa jääkauden kymmentuhantisvuotisjuhlaa, Kehä III:n uusien kaistojen avaamista tai Helsingin mahtavan työväentalon viereistä kelluvaa ravintolaa.
Taistelevan työväenliikkeen kansainväliseen juhlapäivään liittyy solidaarisuus. Vieraan vallan sukellusveneet saapuvat avustamaan ja päivystämään niihin maihin, joilla ei ole oikeutta pitää omaa sukellusvenelaivastoa.
Vappuna suuret maat näyttävät aseitaan, pienet maat eivät edes hampaitaan.
Korskea taistolaisnuoriso miehitti takavuosina Helsingin vappumarsseissa ensimmäiset kymmenen ruotua urheiluasuissaan, vaatimattomat työläiset loput tuhat ruotua pyhäpuvuissaan. Vain iskulause oli yhteinen: ”Suomen kansan puolesta, Skp”. Muina aikoina kelpasi vähempikin: Springer ja Erkko, porvarin verkko.
Joskus vappukulkueiden vaatimukset myös toteutuvat. Tampereella vaadittiin kahta asiaa: Nixon, näpit irti Vietnamista, ja pyykkilaituri Pispalaan.
Kävin noina aikoina parikin kertaa viikossa lenkillä Kivinokassa. Siellä sai juoksennella kaikessa rauhassa. Siirtolapuutarhojen viereisessä perämetsässä näin yhden ainoan kerran saksalaisen pariskunnan nauttimassa eväitään, en koskaan muita.
Ylipormestari Raimo Ilaskivi oli suosittanut lentolupakirjan. Hän otti yhdelle lennolle mukaansa toimittajauraansa Iltasanomissa aloitelleen Rita Tainolan. Ilaskivi oli sanonut Kivinokan yläpuolella, että tuohon Vanhankaupunginlahden rantaan voisi kaavoittaa muutamia korkeatasoisia rivitaloja.
Kolmen päivän kuluttua Helsingin keskustassa kiersi parin tuhannen opiskelijan kulkue, jossa banderollein ja ämyrein vaadittiin Kivinokan säilyttämistä heidän päivittäisenä virkistysalueenaan.
Sekin marssi on tuottanut tuloksen. Ainoa puute on edelleen se, ettei Kivinokan metsässä vieläkään ole noita kommunisteja näkynyt, eikä edes Yrjö Hakasta.
Äidit ovat lujilla kaikissa maissa. Kotityötä ja lasten kasvattamista ei arvosteta ennen kuin lapset on koulutettu, eikä aina silloinkaan.
Eläkejärjestelmäkin vaatii korjaamista. Siitäkin syystä uuteen hallitukseen kohdistuu toiveita.
”Älä tee tänään sitä, minkä voit huomenna sairaalla äidilläsi teettää”, tuntuu olevan vuosikymmenestä toiseen kulkeva tunnuslause.
Tämän voi lukea vaikka poliittiseksi julistukseksi matkalla seuraavaan vappuun ja ensi vuoden äitienpäivään, jolloin helsinkiläisistä kodeista jo puolet on yhden henkilön talouksia, joihin puhdasoppinen perhepolitiikka ei enää kohdistu. Täytyy keksiä uutta.
Kommentointi on suljettu.