Ensi sunnuntaina vietetään Mikkelinpäivää. Se on omistettu lapsille ja enkeleille. Päivän evankeliumiteksti on Matteuksen evankeliumin 18. luvusta.
Opetuslapset olivat jälleen kerran kiistelleet keskinäisestä paremmuusjärjestyksestä. He olivat varmoja, että joku heistä. Jeesuksen luottomiehistä, asetettaisiin taivaassa suorastaan esimiesasemaan. Siksi he kysyivät Jeesukselta: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti, ellette käännyt ja tule lapsen kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.”
Keskusteluun tuli yllättävä käännekohta. Lapsen arvostaminen ja jopa asettaminen esikuvaksi oli tuohon aikaan ennenkuulumatonta. Jeesus vielä korosti asiaa jatkamalla: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa alati katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Keskinäisen valtataistelun tilalle Jeesus antoi opetuslapsille uuden, vakavasti velvoittavan tehtävän.
”Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi, ja hänet heitettäisiin meren syvyyteen.”
Lapsi on viaton ja puolustuskyvytön. Hänen suojelemisensa on meidän aikuisten vastuulla. Meidän on myös asetettava rakastavat, turvallisuutta tuovat rajat, jotta lapsi kasvaisi tasapainoiseksi aikuiseksi. Meidän on uskallettava osoittaa oikean ja väärän ero pelkäämättä suvaitsemattomaksi ja vanhanaikaiseksi julistamista. Meidän velvollisuutemme on opettaa lasta kunnioittamaan ja rakastamaan lähimmäisinä kaikkia ihmisiä – pakolaisiakin! Meidän on myös uskallettava ottaa paikkamme vanhempina ja kasvattajina, joille kuuluu lopullinen päätöksenteko.
Tärkein tehtävämme on kuitenkin rukoilla, että vastuullemme annettu lapsi saisi löytää turvan Jeesuksessa ja elää uskossa häneen läpi koko elämän.
Katriina Roikola
