Kymmenen vuotta myöhemmin

Anitta Toivio lähti katsomaan, missä kunnossa vuosina 2005–2006 valmistuneet Väkevä maa -taidepuiston teokset ovat nyt.

Anitta Toivio lähti katsomaan, missä kunnossa vuosina 2005–2006 valmistuneet Väkevä maa -taidepuiston teokset ovat nyt.

Arja Maarit Puhakka: Jokainen meistä

Arja Maarit Puhakka: Jokainen meistä

Keskustien ja Kehätien risteyksessä on tiilinen portti. Se muodostuu kolmesta erimuotoisesta tiilipylväästä, jotka ovat ikään kuin paloja vanhasta muurista.

Jos tarkastelee pylväitä tarkemmin, niiden pinnasta voi löytää monenlaista väriä. Jotkut tiilet on purettu seinästä, jonka pintaan on töhritty spraymaalilla graffiteja. Toisten tasainen pinta paljastaa, että ne ovat peräisin maalatusta tiiliuunista. Joukossa on myös muutama muodoton, ylipalanut tiili.

Arja Maarit Puhakka keräsi Jokainen meistä -teoksensa rakennusaineita paikallisilta ihmisiltä. Teoksen vanhimmat tiilet ovat 1800-luvulta. Taiteilijaa kiinnostivat erilaisten tiilien lisäksi myös tarinat: hän halusi kuulla vanhoista rakennuksista ja niiden asukkaista, sillä teoksen yksi teema on yhteisöllisyys.

Pälkäneen kunnanviraston nurkalla sijaitseva teos toimii samalla porttina sydänhämäläiselle taidekierrokselle. Se on osa Väkevä maa -taidepuistoa.

 

Ympäristö muuttunut teosten ympärillä

Vuosina 2005 ja 2006 Pälkäneelle, Luopioisiin, Sahalahdelle ja Kuhmalahdelle toteutettiin 23 ympäristötaideteosta. Taidepuiston ”äiti” Anitta Toivio on lupautunut kymmenen vuotta myöhemmin kierrokselle, jossa tarkastellaan miten teokset ovat kestäneet ajan hammasta.

Tiina Poutanen teki Muistelutaulut Pälkäneelle, Luopioisiin ja Kuhmalahdelle.

Tiina Poutanen teki Muistelutaulut Pälkäneelle, Luopioisiin ja Kuhmalahdelle.

Sahalahtelaistaiteilija olisi voinut valmistella teoksia kuvauskierrosta varten: käydä kitkemässä vesakoita ja kiillottamassa peltipintoja. Mutta tällainen ei kuuluisi ympäristötaiteen luonteeseen. Teoksien on tarkoitus olla osa muutenkin hoidettavaa ympäristöä ja patinoitua ajan myötä.

Lähtöpaikalla kunnantalon nurkalla nähdään esimerkki siitä, miten teos saattaa vain parantua vanhetessaan. Puhakan muuraamien tiilimuurien kruunuksi on kasvanut sammalta. Ympäristön nurmikko on hoidettu ja taustaksi noussut uusi merkkirakennus, punatiilinen kirjasto. Sen pihassa on tiiliportti, jonka epäsymmetrinen muoto on haettu rauniokirkolta. Kirjastolle johtavat tiiliportit täydentävät tätä kulttuurimaisemista kirjastolle jatkuvaa ketjua.

Kuntalaisia tiilenkeräykseen haastanut teos on kunnianosoitus tavallisiille paikallisille ihmisille. Samalla asialla on Tiina Poutasen Muistelutaulu Pirtin edustalla.

Taiteilija haastatteli vanhainkotien asukkaita Onkkaalaan, Luopioisiin ja Kuhmalahdelle pystytettyjä tauluja varten. Nyt Pälkäneen keskustan taulu yhdistää hauskalla tavalla sukupolvia, sillä sen takana oleva posti on muuttunut nuorisotilaksi ja Pirtiksi, jossa kokoontuu muun muassa perhekahvila.

 

Jokainen saa tulkita tavallaan

Muistelutaulu on 10 vuoden aikana haalistunut.

Muistelutaulu on 10 vuoden aikana haalistunut.

Neljän pienen maalaiskunnan taidepuisto oli poikkeuksellinen hanke. Se lähti liikkeelle sahalahtelaisvoimin: Anitta Toivion lisäksi avainhahmoja olivat Merja Markkula ja Seppo Rinne. He innostivat kunnanisät satsaamaan taiteeseen. Kunnilta tarvittiin taidetahtoa, rahoituksesta pääosa saatiin Pomoottorin kautta.

Taidepuisto keräsi paljon huomiota sekä mediassa että taiteilijoiden keskuudessa. Esimerkiksi Pälkäneelle ja Luopioisiin kesällä 2006 toteutettuja teoksia päästiin valitsemaan 16 maasta tulleiden 135 ehdotuksen joukosta.

Taidepuiston avulla taide haluttiin tuoda keskelle arkea. Kunnat tarjosivat teoksille mielestään sopivia kohteita. Niitä esiteltiin taiteilijoille nettikuvien ja kiertoajelun avulla. Kun kohteita kierrettiin bussilla, kyytiin nousi nelisenkymmentä taiteilijaa.

Vera Svetlova kiinnittämässä peltihyrriä vesitorniin.

Vera Svetlova kiinnittämässä peltihyrriä vesitorniin.

Ehdotuksia ruoti kolmihenkinen raati. Seulan läpäisseet taiteilijat kutsuttiin kesällä 2005 ja 2006 Suomeen toteuttamaan teoksensa.

Vuorovaikutus paikallisten kanssa oli tiivistä. Taiteilijat ammensivat paikkakunnalta paljon muutakin kuin tarinoita ja tiiliä. Symposiumeissa taiteilijat olivat tekemisissä myös toistensa kanssa.

Puiston syntyvaiheessa keskuspaikkana toimi Aitoon koulutuskeskus. Jouttesselän maisemissa syntyi suuri osa teoksista, esimerkiksi venäläisen Vera Svetlovan hyrrät, jotka muuttivat vesitornin taidekohteeksi.

Vesitornin ulkoseinässä epätahtisesti pyörähtelevät peltihyrrät visualisoivat ääntä. Vesitornin sisäseinään puolestaan on kiinnitetty leipäpusseista 13 vuoden aikana kerättyjä pussinsulkijoita. Susanna Vuorio haastaa Vettä ja leipää -teoksellaan pohtimaan elämän perusedellytyksiä ja niiden rajallisuutta.

Vettä ja leipää.

Vettä ja leipää.

Teos on saanut monta muutakin tulkintaa. Yksi on ajautunut miettimään kolkossa ja kylmässä porraskuilussa omaa parasta ennen -päiväänsä. Toinen näkee päivämäärissä tasoja, jolla vesitornin pinta on eri aikoina lainehtinut.

Anitta Toivio korostaa, että jokainen saa tulkita teoksen omalla tavallaan.

– Usein toki auttaa, jos tietää, mitä tekijä on halunnut sanoa.

Tulkinnatkin saattavat muuttua ajan myötä: erilaisessa elämäntilanteessa ja -vaiheessa teokset puhuttelevat eri tavalla.

 

Betonitorvet siirrettiin

Katja Jokela teki betonisia torvia Syrjänharjuun.

Katja Jokela teki betonisia torvia Syrjänharjuun.

Vesitornin juurelle ja ylätasanteelle tehdyt graffitit ovat muuttaneet kokonaisuutta vuosien varrella. Anitta Toivion mielestä taidokkaasti tehdyt seinämaalaukset eivät pilaa Väkevä maa -teoksia, vaan täydentävät niitä.

Susanna Vuorion ja Vera Svetlovat työt eivät ole pilalla, vaikka vuosien varrella hyrriä ja pussinsulkijoita on hieman irroteltu ja väännelty. Toisin kävi Katja Jokelan teokselle. Taiteilijan harjun rinteeseen istuttamasta 57 betonitorvesta on jäljellä vain muutama. Torvet joutuivat ilkivallan kohteeksi jo ennen puiston avajaisia.

Jokelan Se täytti ne vedellä -teos muodosti kokonaisuuden yhdessä italialaisen Annabella Claudia Hofmannin taideportaiden kanssa. Harjun rinteessä kiemurtelevissa Fibonaccin portaista voi löytää lukujonon 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21.

Taideportaat ovat muuttuneet osaksi harjunrinteen maisemaa.

Taideportaat ovat muuttuneet osaksi harjunrinteen maisemaa.

Italialainen Fionacci keksi 800 vuotta sitten, että tämä rytmi toistuu lukemattomissa luonnonkohteissa.

Taideportaiden varren jättimäiset betonitorvet olivat kuin väkevän maan jättimäiseksi kasvattamia torvijäkäliä. Jättitorvien täyttämän psykedeelisen metsän oli tarkoitus houkutella Aapiskukon kävijöitä kipuamaan portaita harjun laelle.

Giuliani Giussani: Henkäys.

Giuliani Giussani: Henkäys.

Rinteessä törrötti yksittäisiä torvia, mutta harjun laella kasvusto villiintyi sankaksi. Niitä valettiin lottamuistomerkin viereen, ja tämä aiheutti yhteentörmäyksen ja poiki ilkivaltaa. Lopulta ehjät torvet päätettiin siirtää Aitoon koulutuskeskukselle. Ne päätyivät harjun rinteestä koulun pihanurmen keskelle. Kiinteistönhuoltoa harjoittelevat opiskelijat vaalivat teoksia osana ympäristöä.

Aitoon koulutuskeskukselta löytyy runsaasti taidetta, sillä se on hankkinut koululla pidettyjen taideleirien ja symposiumien satoa.

Liikuntasalin nurkalla olevan ison kiven päälle on laskettu graniittinen kivimuna. Italialaisen Giuliani Giussanin veistos on saanut innoituksensa Kalevalan tarinoiden sotkan munasta. Alien-kauhuelokuvan munia muistuttava kappale näyttää kasvaneen kiinni kiveen, kun se on saanut pintaansa sammalta ja jäkälää.

Taustalla oleva Anitta Toivion kivipaali käsittelee samaa synnytyksen ja äitimaan teemaa. Vatsaansa pitelevä äitihahmo sopii koululle, jossa pidetään huolta heikommista: Aitoon koulutuskeskus tarjoaa elämän eväitä kehitysvammaisille opiskelijoille.

 

Teemat taas ajankohtaisia

Yuri Matskin toi kamelin maalaismaisemiin.

Yuri Matskin toi kamelin maalaismaisemiin.

Väkevä maa -taidepuiston kantavat teemat suvaitsevaisuus ja väkivallattomuus ovat nousseet erityisen ajankohtaisiksi. Luopioisten kirkonkylän edustalla käyskentelevä kameli ja sen edessä kasvava kaktus kuvaavat erilaisten kulttuurien kohtaamista. Hauskan teoksen takana on Ukrainassa syntynyt, mutta Israelissa asuva Yuri Matskin.

Kamelikeidas ei ole koskaan puhjennut siihen kukoistukseen kuin taiteilija suunnitteli. Kaktuksen sisälle istutettiin nopeakasvuinen paju, joka piti leikata metallikehikon muotoon. Mutta Suomen kesässä pajut rehottavat teoksen ympärillä, eivätkä sen sisällä.

Yuri Matskin: Autiomaa

Yuri Matskin: Autiomaa

Teos tulee esiin loppukesästä, kun rinne niitetään. Ehkä parhaimmillaan se on kuitenkin kirkkaana talvipäivänä: hankien keskeltä esiin pistävä metallinen kameli on hauska näky. Pakolaiskriisin ja seudulle saapuneiden turvapaikanhakijoiden vuoksi teos herättää taas uusia ajatuksia.

Anitta Toivion Lupaus on säilynyt hyvin, mutta miljöö on pusikoitunut.

Anitta Toivion Lupaus on säilynyt hyvin, mutta miljöö on pusikoitunut.

Keitaan vieressä on Anitta Toivion teos Lupaus. Kivikehän keskellä on helppo tulkita, mikä on taiteilijan mielipide lupauksen velvoittavuudesta, pysyvyydestä ja lujuudesta. Stonehengemäinen miljöö on tarkoitettu ohikulkijoiden ajattelupaikaksi. Kivipenkille istahtava huomaa myös erikorkuisten kivien luoman rytmin.

– Moni pitää kiveä kuolleena materiaalina, mutta minulle ollut aina elävä, Anitta Toivio sanoo.

Lenkkitieltä kulkeva polku paljastaa, että teoksella osataan poiketa. Taiteilijan toiveena on, että sinne istutettaisiin erilaisia ruusuja ja niistä syntyisi ruusutarha, jonka keskellä kulkisi polkuja.

 

Teokset ovat poikineet ite-taidetta

Muistelutaulu

Muistelutaulu

Luopioisissa on tiiviisti kolme Väkevä maa -teosta. Kamelikeitaan ja kivikehän vieressä, vanhan jyvämakasiinin edustalla on Tiina Poutasen muistelutaulujen toinen osa.

Anitta Toivio ihastelee sen arvostavaa tarinaa ja valokuvaa. Ne kertovat vanhuuden viisaudesta ja kauneudesta.

– Taulun kauneus on aivan toista kuin mainostaulujen puolialastomat naiset, Toivio sanoo.

Väkevä maa -teosten ympärille syntyi kohta taidepuiston jälkeen Mikkolan Navetta. Siitä on muodostunut Pälkäneen taidekeskus.

Kideoff on saanut edustalleen metalliveistoksen.

Kideoff on saanut edustalleen metalliveistoksen.

Väkevä maa on ”osasyyllinen” siihen, että Outi Nummi toi Luopioisiin tiedettä ja taidetta yhdistävän Kuolema -näyttelynsä, joka toimi Mikkolan Navetan alkusysäyksenä. Taiteen lisäksi tieto on edelleen vahvasti läsnä: Mikkolan Navetan luennoista on tullut klassikkoja, jotka vetävät kerrasta toiseen aktiivisen ja keskustelevan väkijoukon.

Taide toivottaa tervetulleeksi Luopioisiin, sillä jo ennen kamelikeidasta katseet kerää Rego-hallin seinän Kideoff -teos. Pauli Apollo Ahopelto on kiinnittänyt massiivisen hallin seinään kiillotettuja peltilevyjä, joista heijastuu taivas ja hallin vieressä oleva kallioleikkaus.

Anitta Toivio kertoo, että paikka puhutteli taiteilijoita, ja jyrkkään kallioleikkaukseen suunniteltiin useampaakin teosta. Osa niistä toteutui muunnettuna muualle. Esimerkiksi kalliolta alas valuvat betonipurkaukset jalostuivat Kuhmalahden Siuronsalmelle istutetuiksi kivijuuriksi.

Kideonin pinnassa kimalllleista pelleist suuri osa on irtoillut.

Kideonin pinnassa kimalllleista pelleist suuri osa on irtoillut.

Ahopellon teos on vuosien varrella täydentynyt metalliveistoksella, joka tuo mieleen lentoon lähtevän linnun, liskon tai dinosauruksen. Se on alakertaan verstaan väen kahvitauoilla hitsailema kannanotto. Anitta Toivio on hyvillään, jos teokset poikivat tällaista ite-taidetta.

 

Luonto vei voiton Kideon-teoksesta

Massiivisen teollisuushallin kiiltävät peltilaatat korostavat paikan luonnetta ja ilmapiiriä. Samaan pyrkii Luopioisten Talasniemeen tehty Pauli Apollo Ahopellon toinen teos.

Sanna Karlsson-Sutisna: Oodi ikuiselle odottajalle.

Sanna Karlsson-Sutisna: Oodi ikuiselle odottajalle.

Suuren kiven kylkeen toteutettu Kideon kimalteli ympärillä välkehtivän Kukkian väreissä. Vuosien varrella luonto on kuitenkin vienyt voiton, ja suuri osa kiveen kiinnitetyistä peltilaatoista on irronnut. Samalla teoksen alkuperäinen rytmi on kadonnut.

Kiven vieressä seisova odottaja tulee esiin syksyllä, kun puut pudottavat lehtensä. Sen sijaan kesällä moni saattaa kulkea Sanna Karlsson-Sutisnan puuveistoksen ohi.

Taiteilija on kaivanut kelosta esiin hiljaisen naishahmon, joka odottaa rannalla kalasta tai sodasta palaavaa miestä. Veistoksen kaarnapinta on putoillut ja sen keskelle on kymmenen vuoden aikana ilmestynyt pari halkeamaa. Ne vain korostavat odottajan tyyneyttä ja sinnikkyyttä.

Toteemimaisen veistoksen äärellä seisahtuva katselee uudenlaisin silmin myös maisemaa. On helppo kuvitella, että Kukkian rannoille aikanaan saapuneet esi-isät ovat kokoontuneet tällaiselle paikalle palvomaan henkiään ja jumaliaan.

 

 

 

 

Väkevä maa: Tunnetko taidepuiston teokset Pälkäneellä?

 

Vesitorni

1. Vera Svetlova: Lentosuukko

Venäläistaiteilija kiinnitti vesitornin ulkoseinään valoa heijastavia ja silloin tällöin pyörähteleviä peltihyrriä, jotka visualisoivat ääntä.

2. Susanna Vuorio: Vettä ja leipää

Vesitornin sisäseinään on kiinnitetty leipäpussinsulkijoita 13 vuoden ajalta. Taiteilija haastaa pohtimaan elämän perusedellytyksiä ja niiden rajallisuutta. Seinästä voi löytää merkkipäiviä ja päätyä miettimään omaa parasta ennen -päivämääräänsä.

 

Syrjänharju

3. Annabella Claudia Hofmann: Fibonaccin portaat

Italialaistaiteilijan portaat yhdistävät tiedettä ja taidetta. Ne perustuvat italialaisen Fibonaccin 800 vuotta sitten luonnosta löytämään lukusarjaan, jossa seuraava luku on kahden edellisen summa: 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21… Matemaattinen luonnonjärjestys näkyy esimerkiksi auringonkukan, kävyn, ananaksen kierteessä ja muodossa. Myös kultainen leikkaus perustuu samaan suhdeasteikkoon.

4. Katja Jokela: Se täytti ne vedellä

57 maljamaista betonitorvea harjun rinteessä ja laenna. Väkevän maan kasvuun villitsemät jättikokoiset torvijäkälät näyttivät kiertyneen valon perässä. Ilkivallan kohteeksi joutuneista teoksista vain muutama jäi Syrjänharjuun. Osa niistä siirrettiin Aitoon koulutuskeskukselle.

 

 

Keskustien varsi

5. Tiina Poutanen: Muistelutaulu

Poutanen jututti Pälkäneen ja Luopioisten vanhainkotien 86–97-vuotiaita asukkaita. Kuvat ja tarinat tekevät kunniaa paljon kokeneille hiljaisille puurtajille.

6. Arja Maarit Puhakka: Jokainen meistä

Kunnantalon nurkalla on kolme erilaista tiilimuurin pätkää. Ne on muurattu pälkäneläisiltä kerätyistä tiilistä, joista vanhimmat ovat 1800-luvulta. Taiteilija kuuli tiiliä kerätessään rakennusten ja niiden asukkaiden tarinoita. Vanhojen tiilien myötä ne liittyivät osaksi teosta.

 

Aitoon koulutuskeskus

7. Giuliano Giussani: Henkäys

Graniittiveistos ammentaa Kalevalan kertomuksesta, jossa maailma sai alkunsa sotkan munasta. Italialaistaiteilija pohtii teoksellaan maailmankaikkeuden mittasuhteita, joissa ihminen on vain pisara meressä.

 

Regon hallin seinä

8. Pauli Apollo Ahopelto: Kideoff

Suuri teollisuushalli idyllisessä kylässä on saanut päätyseinäänsä kiillotettuja teräslevyjä, jotka heijastavat valoa ja muotoja. Seinään muodostuu pikselimäinen poiminta kallioleikkauksesta, metsästä ja taivaasta.

 

Luopioistentien ja Keskitien välinen alue

9. Yuri Matskin: Autiomaa

Israelissa asuva ukrainalaissyntyinen taiteilija toi palan vierasta luontoa ja kulttuuria idyllisen maalaiskylän edustalle. Raudasta muotoillun kamelin edessä on kaktus. Sen sisälle istutettu paju on tarkoitus leikata kehikon muotoon.

10. Anitta Toivio: Lupaus

Koko yhteiskunta perustuu lupauksille. Teoksen kivi-istuimille voi istahtaa miettimään lupausten pitävyyttä ja kestävyyttä. Kivikehän sisälle on tarkoitus istuttaa ruusuja, ulkopuolella kasvit saavat lakastua.

11. Tiina Poutanen: Muistelutaulu

Poutanen jututti Pälkäneen ja Luopioisten vanhainkotien 86–97-vuotiaita asukkaita. Kuvat ja tarinat tekevät kunniaa paljon kokeneille hiljaisille puurtajille.

 

Talasniemi

12. Sanna Karlsson-Sutisna: Oodi ikuiselle odottajalle

Kelopuun sisuksista esiin kaivettu hiljainen naishahmo odottaa rannalla kalasta tai sodasta palaavaa miestä. Toteemimainen teos kannustaa toteuttamaan omia haaveita ja unelmia.

13. Pauli Apollo Ahopelto: Kideon

Kukkian rannat ja itse järvi on täynnä kiviä. Talasniemessä taiteilija on kiinnittänyt suuren lohkareen kylkeen kiillotettuja teräslevyjä, jotka tuovat esiin paikan luonnetta ja ilmapiiriä.

 

Kommentit (3)

  1. Nimetön

    Kameli Onkkaalan torilla-nimisen suurikokoisen pronssipatsaan voisi kiiruusti hankkia kunnallisverovaroilla keskelle Onkkaalan toria.

    Vastaa

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>