Keskuskadulla parveilee kymmenittäin ihmisiä. Joulukuinen viikonloppu ennen loman alkua on ajanut kaikki jouluostoksilleen.
Kävelen verkkaiseen tahtiin puikkelehtien samalla muiden ihmisten väleistä päästäkseni eteenpäin. Siellä sun täällä vilahtelee jouluaiheisia ostoskasseja ihmisten kantaessa niissä jouluostoksiaan.
Illan pimeys on juuri laskeutunut ja koko katu on valaistu hohtavin ja säkenöivin jouluvaloin, jotka on ripustettu katua ympäröivien rakennusten väliin ihmisten yläpuolelle. Tapa on jokavuotinen perinne.
Joka marraskuun lopulla vähän ennen joulukuun alkua ripustetaan ja sytytetään kadun jouluvalot. Seremonia on aina tietyllä tapaa juhlallinen, kun ihmiset ympäri kaupunkia kerääntyvät tälle kadulle seuraamaan jouluvalojen syttymistä.
Kulkiessani näyteikkunoiden ohi huomaan, että monet putiikit ovat myös itse halunneet juhlistaa joulua ja kiinnittää asiakkaiden huomion erilaisilla jouluvaloillaan ja -koristeillaan.
Käveltyäni vielä vähän matkaa astun erään ostoskeskuksen liukuovista sisään. Pienten kadun puolella sijaitsevien kauppojen koristukset kalpenevat ostoskeskuksen erilaisten valojen ja koristeiden rinnalla.
Jokaisesta kauppakeskuksen kerroksesta on suora näköala alempiin kerroksiin ja jokaisesta kerroksesta roikkuu hohtavia punaisia, kultaisia ja valkoisia koristenauhoja ja ylimmän kerroksen katosta roikkuu valtavia, punaisia, kimaltelevia joulupalloja, jotka ylettyvät melkein alimpaan kerrokseen saakka.
Istahdan erääseen kahvilaan kaakaolle ja jään silmäilemään ohikulkevia ihmisiä ja kauppojen joulukoristeita.
Viereisessä kahvilan pöydässä istuu äiti pienen, omalta arvioltani noin viisi vuotta vanhan poikansa kanssa.
Äidillä on edessään pöydällä valkoinen muistivihko ja kädessään kynä. Hän on selvästikin raapustamassa paperille jotakin listaa pojan luetellessa hänelle joululahjatoiveitaan: ”Mä tartteisin ainaki sen oman kännykän, tietsikan ja iPadin. Siis ihan omat sellaset. Mä en enää jaksa käyttää niit perheen yhteisii ja sit kans oma auto ja traktori ja lentokone, ei tänä vuonna mitää leikki-sellasii, sit se yks uus Lego-sarja, pleikka nelonen ja paaaaaljon karkkii, sipsii, ja suklaata ja ja ja…”
Äiti listaa toiveet vinhalla vauhdilla.
”Ohhoh, sinulla onkin paljon toiveita tänä vuonna! Oletko aivan varma, että Pukki jaksaa tuoda tämän kaiken?” äiti kysyy silmät pyöreinä.
”Aivan varrrrrmasti!” poika huudahtaa.
”Hienoa, mutta muistathan, että sen edellytyksenä on, että on ollut kiltti kaikille koko vuoden ajan?” äiti hymähtää, repäisee listan irti vihkosta ja taittelee siististi punaiseen kirjekuoreen.
”Totta kai! Mähän oon aina!”
”Sepä mukava kuulla. Nyt sen voi sitten lähettää Joulupukille.”
Nyt kun tulen ajatelleeksi, en ole itse miettinyt paljoakaan koko joululahjoja. En tiedä miksi. Ehkä olen vain kasvanut ulos siitä, tai ainakaan en ole enää moneen vuoteen kirjoittanut Joulupukille.
No mitä asioita sitten tällä hetkellä oikein toivon? Mitä asioita kaipaisin?
Jään pohtimaan.
Toivoisin, että kiireet ja stressi koulussa helpottuisivat. Tahtoisin ensi vuonna päästä haluamaani lukioon. Toivon, että voisin lähentyä uudestaan erään kaverini kanssa, josta olen etääntynyt viimeisen puolen vuoden aikana.
Ja sitten olisi vielä se eräs ihanan huomaavainen puolituttu sieltä samasta harrastuksesta, jolle juttelen aina ihan vauhkona WhasAppissa ja SnapChatissa, mutta jäädyn ja minusta tuntuu, kuin sydämeni olisi pysähtymäisilläni silkasta onnesta joka kerta, kun kohtaamme…
Toisin sanoen valtaosa asioista, joita tällä hetkellä toivon, ovat melko pitkälti sellaisia asioita, joita ei Joulupukki tai oikeastaan kukaan muukaan voi tuoda minulle lahjasäkissä lahjapaperiin kiedottuna jouluaattoiltana. Ne ovat toiveita, joiden toteutumiseen vaikuttaa hyvin pitkälti minä itse ja omat tekoni. Nyt se todella tuli tajuttua itsekin!
Nousen ja jatkan matkaa viereiseen lahjatavaraliikkeeseen.
Miksi ihmiset sitten oikeastaan edes antavat toisilleen lahjoja? Ilahduttaakseen toisiaan? Tapojen ja perinteiden vuoksi?
Mistä ylipäätään on peräisin tuo käsite ”joululahja”, lahja, joka halutaan aina antaa itselleen tärkeälle henkilölle tuon tietyn juhlan aikaan?
Olen melkeinpä varma, että tiedän oikean vastauksen, kun yhtäkkiä kaupan kaiuttimista kajahtaa kaunis ja mahtipontinen kuorolaulu: ”O come, all ye faithful, joyful and triumphant, o come ye o come ye to Bethlehem. Come and behold Him, born the King of angels. O come let us adore Him, o come let us adore Him, o come let us adore Him, Christ the Lord.”
Moni on varmasti kuullut pienoisevankeliumin. Sen, että: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Herra Jeesus Kristus oli ja on vieläkin Jumalan lahja meille ihmisille. Niin kuin meille on opetettu, Jumala rakastaa meitä ihmisiä ja me olemme hänelle tärkeitä. Niin kuin me ihmisetkin haluamme muistaa ja antaa lahjoja meille tärkeille ihmisille.
Niiden ”materialististen joululahjojen” syntyperä on se, kun Jeesuksen synnyttyä hänen luokseen saapui kolme idän tietäjää, jotka toivat hänelle lahjaksi kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Tässäkin toimii sama perustelu, kuin äskeisessäkin vastauksessa: Jeesus oli heille tärkeä ihminen, pelastaja, luvattu Messias, jota he halusivat muistaa näillä lahjoilla.
Siinähän se onkin. Joulu on alun perin Jeesuksen syntymäpäiväjuhla. Tosin minusta vähän tuntuu, että harva ihminen enää edes muistaa sitä kaikissa joulun valmistautumiskiireissään. Tai ainakaan kovin moni ei sanan ”joulu” kuullessaan ajattele ensimmäisenä sen olevan Jeesuksen syntymän juhla.
Minusta se on jopa jotenkin hämmentävää, että joulua varten panostetaan niin valtavasti kaikilla koristeilla, lauluilla ja lahjoilla ilman, että edes muistetaan, mikä joulun alkuperäinen tarkoitus on.
En tuomitse ketään näillä ajatuksilla, sillä pystyn itsekin rehellisesti myöntämään taipumukseni tähän. Näin tarkemmin tällaisia asioita pohtiessani vain alkaa oivaltaa tällaisia asioita, joita ei muuten ikinä ajattelisi.
Nämä asiat risteilevät pääni sisällä minun selatessani kaupassa myytävänä olevia joulukortteja, jotka on aseteltu nätisti eräälle hyllylle.
Joulukorttejakin on erilaisia. On kortteja, joissa pikkuiset punalakkiset ja harmaapukuiset tontut tanssivat piirissä kuusen ympärillä, kortteja, joissa joulupukki iloisesti nauraen jakelee värikkäisiin lahjapapereihin käärittyjä lahjoja ja kortteja, joissa joulupukki liitää tummassa yössä pitkin tähtitaivasta poroineen ja rekineen.
Yhtäkkiä havahdun siihen, että kuorolaulu kaiuttimissa on loppunut ja sen tilalle on vaihtunut toinen joululaulu. Siinä bändi soittaa lujaa ja solistilaulaja puhkeaa innokkaaseen lauluun: ”I don’t want a lot for Christmas, there’s just one thing I need. I don’t care about the presents undermeath the christmas tree. I just want you for my own more than you could ever know. Make my wish come true: oh baby all I want for Christmas is you.”
On jotenkin ihmeellistä, että joululaulut ovat sillä lailla jakautuneet niin selkeästi kahteen erilaiseen lokeroon. On niitä niin sanottuja hengellisiä joululauluja, jotka kertovat Jeesuksesta, hänen syntymästään jouluyönä tai siitä, mikä riemu täyttikään ihmiset hänen synnyttyään. Hyvinä esimerkkeinä toimii juuri tuo edellä laulettu ”O come all ye faithful” (josta on myös tehty suomenkielinen versio nimeltään ”Nyt riemuiten tänne”), ”Kuului laulu enkelten” ja ”Jouluyö, juhlayö”.
Niiden lisäksi on joululauluja, jotka kertovat joulupukista tonttuineen, ihmisten jouluun valmistautumisesta kaikkine kiireineen ja joulun vietosta erilaisine juhlatamineineen ja muuta sellaista, joissa puolestaan ei tuoda Jeesusta mitenkään esille.
Näistä esimerkkeinä toimii hyvin ”Tonttujen jouluyö”, ”Petteri Punakuono” ja tuo juuri äsken laulettu ”All I want for Christmas”.
Tämä laulu on mielestäni kyllä sellainen, että se sanojensa puolesta hipoo jopa jo sen rajaa, onko se yksi joululaulu muiden joukossa, vai luokitellaanko se ihan tavalliseksi populaarimusiikiksi. Noh, oli miten oli, itse tykkään kyllä kuunnella aika pitkälti monenlaista joulumusiikkia, eikä se ainakaan minua häiritse, että joululaulut sillä tavoin ovat jakautuneet sanoitustensa puolesta kahteen erilaiseen tyylilajiin.
Kuuntelen kappaleen loppuun ja jatkan sitten matkaa. Lähden kävelemään samaa katua pitkin takaisin. Matkan varrella ohitan vaalein ja kirkkain valoin valaistun kirkon.
Se on kaunis kirkko, joka on rakennettu pienelle kummulle erään aukion laidalle. Kävelen poikki aukion ja läpi suuren ihmisjoukon, joka on menossa kirkkoon. Joukossa on myös pieni tyttö isänsä kanssa.
Tyttö pitää isäänsä kädestä ja kysyy ihmeissään: ”Täällä on kyl tosi paljon ihmisii! Isi, miks ihmiset yleensä menee joulun aikaan kirkkoon?”
Isä hymyilee ja vastaa: ”Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla muistathan, ja siksi yleensä monet ihmiset haluavat näin joulun alla mennä muistamaan sitä menemällä kirkkoon. Sitä paitsi ainakin minun mielestäni on mukavaa mennä kirkkoon laulamaan ja on hienoa, että tällaisia Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksia järjestetään. Se kutsuu ihmisiä kirkkoon kuulemaan Jumalan sanomaa ja muistamaan joulun alkuperäisen tarkoituksen. Siis sen, miksi joulua ylipäätään juhlitaan ympäri maailmaa.”
”On se niin ihmeellistä! Must on kivaa mennä kirkkoon laulaan. Ne soittaa siel aina niin kauniisti niillä suurilla ylösalaisin olevilla pilleillä, joita on aseteltu sinne pituusjärjestykseen”, tyttö huokaisee haltioituneena.
”Niin minustakin”, isä toteaa. ”Ja siksi haluankin tuoda sinut tänne aina joka vuosi.”
”Mennäänhän me sit taas istuun sinne kirkon etuosaan? Sinne ihan etummaiseen riviin, et kullaan mitä pappi sanoo”, tyttö kysyy ja puristaa isänsä kättä vielä lujemmin.
”Voimme hyvin mennäkin, jos siellä on tilaa”, isä vastaa.
He kävelevät yhdessä kirkkoon sisälle.
Kääntyessäni aukiolta kotikadulleni, minua vastaan kävelee nuorehko nainen päällään punainen liivi ja kädessään samanvärinen, punainen rahankeräysastia.
”Hyvää iltaa, tahtoisitteko lahjoittaa vähän vuosittaiseen joulukeräykseemme?” nainen kysyy minulta kohteliaasti.
”Tietysti.”
Kaivan laukustani lompakkoni ja sieltä kolme euroa ja tiputan ne keräysastiaan.
”Kiitos todella paljon. Näin joulun alla on hyvä muistaa myös vähäosaisempia juhlijoita. Hyvää joulun aikaa!”
”Kyllä, näin on. Ja kiitos samoin.”
Poistun hymyillen paikalta.
Kävellessäni loppumatkan kotiin, pohdin kaikkea sitä, mitä olen oivaltanut tänä iltana kierrellessäni pitkin joulukoristein puettua kaupunkia. Vaikka minusta tuntuu, että on niin monia tapoja viettää joulua ja monia eri ajatuksia joulusta ja joulun ajasta, tiedän, että on ainakin yksi asia, joka ihmisiä yhdistää joulussa: Jeesuksen syntymä, joulun alkuperäinen tarkoitus ja syy, miksi joulua juhlimme.
Käykäämme siis rauhallisin mielin joulun viettohon. Iloista joulua kaikille!
Peppi Lindeman
Isonen ja Pälkäneen kesäasukas
