– Vene veteen, viritellään mittauskoneet päälle ja mahdollisesti pystytetään tukiasema satelliittipaikannusta varten – itse mittaussuoritus valmistelujen jälkeen onkin sitten varsin lyhyt, selvittää Meritaito Oy:n Juho Toijanaho.
Meritaidon tutkimusveneeseen pakattu laitteisto on samanlainen kuin suurissa avomerilaivoissakin käytettävä – eli keveydestään huolimatta huipputekninen kokonaisuus. Pohjatutkimuksia erilaisin luotauksin tekevä Keila-vene kerää Toijanahon mukaan ympäriltään niin terävää kuvaa, että tasaisesta järven- tai merenpohjasta erottaa mainiosti vaikkapa yksittäisen tennispallon. Kun vedenalaiskuvaukseen yhdistetään laserkeilaus vedenpinnan yläpuolisesta näkymästä, saadaan muodostettua erittäin kattava kokonaiskuva tutkittavasta kohteesta, kuten rantaan rakennetuista kiviluiskista tai siltarakenteista.
– Tulokset saadaan millimetriluokan tiheydellä, jos halutaan. Sitä tehdään kuitenkin vain erikoistapauksissa eikä kovin laajalta alueelta, koska sellaisen aineiston pyörittäminen vaatii laitteistolta jo paljon, Toijanaho sanoo.
Onnistuneet tutkimukset edellyttävät muun muassa veden äänennopeusprofiilin onnistunutta huomioimista; profiiliin vaikuttavat esimerkiksi suolapitoisuus ja veden lämpötila. Koska äänen kulku on erilaista lämpimässä ja kylmässä vedessä, joten mittaus on hankalaa hellejaksoina, jolloin veden lämpötila vaihtelee tuntuvasti pohjan ja pinnan tuntumassa.
Koska järvivesi oli jo ehtinyt jäähtyä tasalämpöiseksi, Kaivannon kanavalla loppuvuodesta tehty kuvaus oli ajankohdaltaan Toijanaholle mieleen. Juuri veden lämpötilan kannalta paras tutkimusajankohta on alkukeväästä, kun jäät ovat sulaneet.
Myös tuulella on merkitystä.
– Mitä tyynempi sää on, sitä parempi. Aallokko ei silti ole ongelma, jos luotainanturi vain pysyy vedessä. Yleensä miehistö kuitenkin sanoo sopimuksen irti jo paljon ennen sitä.
Aluevesimittauksia voi tehdä jopa pimeässä, mutta esimerkiksi satamissa Toijanaho operoi uppotukkien ja muiden salakavalien kohteiden vuoksi mieluummin päivänvalossa. Puolen miljoonan euron mittausvenettä ei viitsi vaarantaa ehdoin tahdoin.
– Välillä toki vähän paukkuu, se kuuluu työn luonteeseen. Onneksi niin käy kuitenkin vain harvoin.
Pohjakosketuksen selvittelyä
Meritaidolle Kaivannossa tehty tutkimus saattoi olla vain yksi keikka muiden joukossa, mutta Liikenneviraston insinöörin Jukka Kotisalon mukaan vastaavia projekteja tehdään lähiseudulla harvoin. Kotisalo arvioi Liikenneviraston hallinnoimille valtion sisävesiväylille tehtävän vain joitakin tutkimuksia vuodessa. Kohteet sisävesillä ovat yleensä vähän Kaivannon kanavaa laajempia.
Kaivanto otettiin tarkasteluun veneilijän viime kesänä tekemän pohjakosketusilmoituksen perusteella. Liikennevirastossa haluttiin selvitellä kanavan profiilia ja pohjan sekä reunaluiskien kuntoa mahdollisine sortumineen. Tulokset tutkimuksista vaativat kuitenkin aina mittavan analysoinnin.
– Tulosten jälkikäsittely vie usein aikaa monta kertaa kauemmin kuin itse tutkimus. Ihmissilmä katsoo kaikki tulokset läpi, koska sitä ei voi mitenkään automatisoida, Meritaidon Toijanaho kertoo.
Jälkikäsitellyn pisteaineiston pohjalta laaditaan työn tilaajalle aina erillinen raportti toimenpide-ehdotuksineen.
– Toisinaan tulokset aiheuttavat toimenpiteitä, kuten liettymän poistoa tai uponneiden tukkien nostoa, Kotisalo valottaa.
Kommentointi on suljettu.