Hiihtolatujen tekijä on useimmiten samankaltaisessa asemassa kuin tienhoitaja. Kiitosta ei juurikaan tipu, mutta arvostelijoita riittää yllin kyllin. Baana on aina tukossa, kun sitä tarvitsisi. Luopioisten latumestari Raimo Giren kuuluu harvoihin poikkeuksiin, jotka vahvistavat säännön. Mies paneutuu latuhommiin sellaisella antaumuksella, että palaute on yksimielisen kiittävää. Moni uusi asukas kehuu hiihtolatuja yhdeksi paikkakunnan vetovoimatekijäksi. Girenin kiinnostus ladunhoitokoneiden kehittämiseen varmistaa, että myös Pälkäneen kunta latuverkon ylläpitäjänä on hänen tekemisiinsä vähintään tyytyväinen.
Jutunteon alkajaisiksi Giren pyytää toimittajan moottorikelkan kyytiin näyttääkseen, miten hankalaa hiihdettävän ladun teko on Luopioisten kirkonkylän valaistulle kuntoradalle.
– Vaikka rata on lyhyt, siitä löytyy mukavasti vaihtelevaa maastoa kuntohiihtäjälle. Kapeus ja epätasaisuus tekevät siitä kuitenkin hankalan. Puita kasvaa aivan radan reunoilla ja rata itsessään on kovin möykkyinen ja monttuinen, Giren harmittelee.
Kelkan kyydissä miehen puheet on helppo todeta oikeiksi. Kun lunta on niukasti, on mahdotonta saada ladusta tasaista ja helposti hiihdettävää. Lumi ei riitä tasaamaan kuoppia ja möykkyjen kohdilla tulee maa näkyviin. Vääränsuuntaiset kallistukset tuovat lisäharmia ohjaamalla hiihtäjää ulos radalta.
Gireniltä löytyy ymmärrystä kunnostusrahojen niukkuuteen. Hän on miettinyt ongelmaan edullista ratkaisua.
– Minulla on suunnitelma radan kunnostukseen. Aion ehdottaa juhlavuotta viettävälle Lions-klubille, että yhteistyössä kunnan ja yritysten kanssa rata tasattaisiin ja levitettäisiin. Pinnoitteeksi saadaan purua Pöllökartanon saneeraustyömaalta, Giren paljastaa aikeitaan.
Jäälatu käy kaikille hiihtäjille
Girenin kiitetyintä antia hiihtokansalle ovat Kukkialle ja Haltianselälle vedetyt jääladut. Komeissa järvimaisemissa kiertelevät reitit sopivat kaiken tasoisille suksijoille. Parhaimmillaan jäälatuverkosto on lähes 50 kilometrin mittainen. Siihen sisältyy myös jonkin verran kovan maan latua Niemikunnalla ja Haltian Korppivuoren suunnalla. Jäällä se kiertää Haltianselän, Rihanselän, Rajalansaaren, Evinsalon ja Niemikunnan.
– Tämä talvi alkoi lupaavasti ja sain kaikki jääladut kuntoon. Pian jäälle alkoi kuitenkin tulla railoista vettä ja tammikuun lopun lämpöjakso teki laduista kelvottomia, latumestari tuskailee.
Hän on kuitenkin toiveikas, että jäälle päästäisiin vielä hiihtämään.
– Uutta lunta ei tarvittaisi kovin paljoa, että ladut saisi taas kuntoon. Harmittaa tietysti, että alkuvuoden työ meni hukkaan.
Jäälatujen riesana tahtoo olla jään päälle nouseva vesi. Sitä vastaan Girenillä on omat konstinsa.
– Ajan jäälle useita rinnakkaisia latu-uria. Sillä tavoin polanne tiivistyy leveälti, eikä vesi nouse helposti sen päälle. Urista on käytössä kukin vuorollaan, hyvien olosuhteiden aikana vaikka kaikki. Luisteluhiihtobaanaa en jäälle aja, ellei keli ole erityisen sopiva.
Giren huolehtii hiihtäjien lisäksi muistakin talvisista ulkoilijoista. Hän auraa uimarannasta Niemikunnan suuntaan puolentoista kilometrin mittaista jäätietä luistelijoiden, kävelijöiden ja potkukelkkailijoiden iloksi.
Tänä talvena on aurattu lisäksi kilometrin mittainen tie Rihanselän yli Riihirannan rantaan.
– Joskus olen ajanut myös ladun jäätien aurauspenkan päälle, kun muualle ei ole saanut.
Latukoneet omasta pajasta
Tänä talvena Girenin vastuulla ovat myös Aitoon ladut, kun niiden vakituinen hoitaja Petri Hilden on lopputalven muissa maisemissa. Suojajakso katkaisi myös Aitoossa hiihtokauden ennen kuin Giren ehti jatkamaan Hildenin aloittamaa latujen hoitoa.
Korpilahdelta kotoisin oleva Giren muutti Luopioisiin vuonna 2008. Perheeseen kuuluvat myös vaimo Päivi ja kaksi tytärtä, joista Suvi on eskari-ikäinen ja Sini vuoden nuorempi.
Latuhommat Giren peri heti tultuaan Aulis Jaakkolalta.
– Aulis oli aluksi mukana ja opasti minut näihin hommiin. Silloinen latukelkka oli vanha ja usein rikki. Nykyisen moottorikelkan sain käyttöön muistaakseni 2010 ja sillä työ sujuu ihan toiseen malliin, Giren kiittelee.
Latujen teossa käyttämiänsä koneita Giren suunnittelee ja rakentaa pitkälti itse.
– Kiinnostus koneiden rakenteluun juontaa ajalta, kun olin pitkään metsäkonealalla kouluttajana ja Ponssella myös koneiden suunnittelijana ja testaajana.
– Nyt on tekeillä yhdistelmäkone, jolla syntyy valmis latupohja yhdellä ajolla. Paljon aikaa ja rahaa säästyy, kun ei reittejä tarvitse ajaa kelkan kanssa läpi monia kertoja. Koneen täytyy olla säädettävissä kaikille olosuhteille sopivaksi, eikä kelkalla vedettävä kone saa myöskään painaa kohtuuttomasti.
Kommentointi on suljettu.