Riehakas talvikaste

Afganistanilaismies varmistaa Kaivannon rannassa, että kestäähän jää varmasti. Tottumattomasta tuntuu hieman hurjalta kulkea veden päällä.

Syksyllä Kaivannon vastaanottokeskukseen saapuneet ehtivät uida ja kalastaa rannassa ennen jäiden tuloa, mutta talvinen järvi on jäänyt oudoksi elementiksi. Alkutalvesta asukkaita varoiteltiin heikoista jäistä, sitten koitti paukkupakkasjakso, jolloin ulos ei tehnyt mieli.

Eikä laskiaisriehankaan keli ole erityisen ihanteellinen. Lunta piiskaa vaakasuunnassa napakan viiman voimalla. Suuri osa Kaivannon asukkaista suuntaa silti jäälle, johon vapaaehtoiset ovat kehitelleet suomalaiseen talveen kuuluvaa ohjelmaa.

Joillekin pitää vielä ovella haalia talvikenkiä, sillä sandaalit eivät oikein toimi lumisella jäällä. Lapasten kanssa ei olla yhtä ehdottomia, ja siksi osa liukastelee jäällä paljain käsin.

Lumikylpy napakelkassa

Jään kestävyydestä huolissaan olleet tulevat pian tutuksi sen liukkausominaisuuden kanssa. Tottumattomat lennähtävät sileällä pinnalla pepulleen.

Rantaan viritellyn napakelkan äärellä mietitään, olisiko aisan pitänyt olla pidempi tai saataisiinko siihen lisää luistoa kun rinki kolattaisiin auki. Pienen esimerkin innostamana väki auraa pulkalle luistavan baanan.

Napakelkan toimintaperiaate kirkastuu asukkaille. Yksi hyppää kyytiin ja muutama mies työntää aisan toisesta päästä pulkan vauhtiin kiitoradallaan.

Vauhti ja naurun räkätys kiihtyvät. Pulkka viuhuu hävittäjän vauhdilla pientä rinkulaa, kunnes kyytiläinen ei enää voi vastustaa luonnonlakeja. G-voimat sinkoavat hänet hankeen niin että lumi pöllyää. Hurjasta härvelistä riemastuneet kaverit täydentävät kokemuksen perisuomalaisella lumikylvyllä.

Lunta naamaltaan pyyhkivä kyydittävä hankkiutuu hervottomasti nauraen jaloilleen. Seuraava on jo hypännyt pulkan kyytiin. Napakelkka on muuttunut Duudsoni-kiidättimeksi: muutama mies puskee pulkan järjettömään kiitoon ja ympärille kerääntynyt väkijoukko tarjoaa kyydittävälle kunnon lumikylvyn.

Avuksi haalitaan lapiot ja kolat, ettei lunta tarvitse kauhoa paljain käsin. Naurun remakka ja hervoton mylvintä kantautuu Roineen puolelle saakka. Tässä laskiaisriehassa paino on yhdyssanan jälkimmäisellä osalla.

Kalat säikkyivät

Kaivannossa asustaa reilut 400 turvapaikanhakijaa, joista valtaosa on irakilaisia. Afganistanilaisia on reilut 50. Kaikki asukkaat ovat miehiä ja pääosa iältään pari, kolmekymppisiä.

Vastaanottokeskuksen arki on tylsää oleilua. Illat ja yöt menevät kotiin kirjoitellessa ja ylös nouseminen venyy pitkälle päivään. Pälkäneläisen Outi Viitasen ideoima laskiaisrieha toi harmaaseen arkeen tervetullutta vaihtelua.

Ohjelma jalostui suunniteltuakin äijämäisemmäksi. Pulkilla ja liukureilla yritettiin rinteessä heti huimia temppuja ja lenneltiin lumeen niin että pöllysi. Potkukelkat ja sukset keräsivät innokkaita testaajia. V-tyylin hiihto päättyi useimmiten sekin hekotukseen lumessa.

Moottorikelkan kyytiin rynni enemmän väkeä kuin siihen saattoi turvallisesti ottaa. Hurjimmat roikkuivat sileillä kengillä perässä ja lentelivät jälleen lumeen. Jossain heiteltiin kavereita ja kärrynpyöriä muuten vain pehmeään lumeen.

Hieman sivummalla kairattiin pilkkireikiä ja kokeiltiin, ovatko järven kalat talvella hereillä. Jos ovat, niin ne varmasti siirtyivät Roineen puolelle, sen verran äänekäs naurunremakka Kaivannon edustalta lauantaina kantautui. Ei mikään ihme, ettei rytisevästä ja ryskyvästä jäästä noussut saalista.

Kaivannon laskiaisrieha oli hilpein ja eniten kuvattu talvikarkelo näillä tienoilla ikinä. Moottorikelkan kyydissäkin toinen käsi oli vapaana omakuvien räpsimistä varten. Myös jokainen suomalaisvieras pääsi vähän väliä kimppakuvaan. Saattoi siinä olla Kabulissa ja Bagdadissa ihmettelemistä, kun asukkaiden ikuistamat talvikuvat ja napakelkkavideot lähtivät levitykseen.

Toivottavasti kevättalven parhaat talvipäivät ovat vielä edessä, sillä lumiriemuihin vihityt asukkaat osaavat varmasti jatkossa hyödyntää Kaivannon edustan jäistä puuhamaata.