Kaivanto: Vastaanottokeskus tyhjenee huhtikuun aikana

Syksyllä he tulivat ja keväällä he lähtivät

Lähtöjuhlan jalkapallo-ottelussa turvapaikanhakijat pelasivat suomalaisista vapaaehtoisista ja työntekijöistä koostuvaa joukkuetta vastaan. Lopuksi peli meni "muuttohaukkojen" mutapainiksi.

Lähtöjuhlan jalkapallo-ottelussa turvapaikanhakijat pelasivat suomalaisista vapaaehtoisista ja työntekijöistä koostuvaa joukkuetta vastaan. Lopuksi peli meni ”muuttohaukkojen” mutapainiksi.

Tunnelma on moninainen.

Turvapaikanhakijoilla on takanaan puolisen vuotta sopeutumista uuteen yhteisöön, ympäristöön ja yhteiskuntaan ja taas on uutta edessä.

Kaivannon vastaanottokeskuksessa asuvat turvapaikanhakijat muuttavat kaikki uusiin osoitteisiin huhtikuun loppuun mennessä. Joillekin muutos on tervetullut, osa on peloissaan.

Vapaaehtoisten ideoima ja järjestämä lähtöjuhla keräsi kuitenkin sunnuntaina porukan hyvin kasaan. Iloiset ilmeet ja tervehdykset kertoivat omaa tarinaansa Kaivannon vastaanottokeskuksen ja vapaaehtoisten toiminnan onnistumisesta.

 

Jalkapalloa, musiikkia ja hyvää ruokaa

Lähtöjuhlan jalkapallo-ottelussa turvapaikanhakijat pelasivat suomalaisista vapaaehtoisista ja työntekijöistä koostuvaa joukkuetta vastaan. Lopuksi peli meni "muuttohaukkojen" mutapainiksi.

Lähtöjuhlan jalkapallo-ottelussa turvapaikanhakijat pelasivat suomalaisista vapaaehtoisista ja työntekijöistä koostuvaa joukkuetta vastaan. Lopuksi peli meni ”muuttohaukkojen” mutapainiksi.

Lähtöjuhla alkoi ulkona jalkapallo-ottelulla, jossa turvapaikanhakijat pelasivat suomalaisista vapaaehtoisista ja työntekijöistä koostuvaa joukkuetta vastaan. Alussa joukkueet mittelivät tosissaan, mutta pian peli muuttui leikkimieliseksi kisailuksi, eikä pelin lopputuloksesta jäänyt täyttä varmuutta.

Oman lisänsä toi koko aamupäivän sateen jäljiltä liukas ja mutainen kenttä. Mustelmia pahemmilta vaurioilta kuitenkin vältyttiin.

Lopulta osa ”muuttohaukoista” otti mudasta kaiken ilon irti vaatteet päällä tehtyjen mutakylpyjen muodossa.

Pienen tauon jälkeen juhla jatkui sisätiloissa musiikin tahdissa. Parinkymmenen innokkaan tanssijan joukko piti vauhtia yllä muun yleisön kannustaessa ja kuvatessa ahkerasti. Samaan aikaan salin perällä tarjoiltiin kebabeja, teetä ja makeisia.

Kaivannossa vapaaehtoisina työskennelleitä oli mukana juhlassa tapaamassa ystäviään, joitain ehkä viimeistä kertaa. Yhteydenpito toki jatkuu, mutta etäisyydet ja niukat rahat vaikeuttavat kasvokkain kohtaamista.

 

Matka jatkuu eri suuntiin

Saed Rasheed ja Fadi Helal suuntaavat eteenpäin erilaisissa tunnelmissa.

Saed Rasheed ja Fadi Helal suuntaavat eteenpäin erilaisissa tunnelmissa.

Kaivannossa asuneet turvapaikanhakijat muuttavat moneen suuntaan: itään, länteen ja pääkaupunkiseudulle.

– Jokainen on saanut nimetä yhden henkilön, jonka kanssa haluaa samaan paikkaan, kertoo SPR:n ohjaajana Kaivannossa työskentelevä Päivi Hakala.

Toiveita on pyritty huomioimaan, jotta kukaan ei joutuisi täysin yksin uuteen ympäristöön. Osa turvapaikanhakijoista on laatinut myös pidempiä nimilistoja.

Kaikki eivät siirry enää vastaanottokeskuksiin, vaan joidenkin on onnistunut vuokrata oma asunto. Muutamat muuttavat myös vapaaehtoisten koteihin.

Yksi onnekkaimmista on Marwan Ibrahim, joka tuli Suomeen Irakista seitsemän kuukautta sitten. Hän on kuukausi sitten saanut oleskeluluvan neljäksi vuodeksi eli hänelle on myönnetty turvapaikka.

Myös asunnon kanssa Ibrahimia onnisti, sillä hän muuttaa pian vuokralle Tampereelle. Asunnon vuokraisännällä on suvussaan myös maahanmuuttotaustaa ja näytössä oli mukana arabiaa puhuva henkilö, jolla oli vielä sama ammatti kuin lääkäriksi opiskelleella Ibrahimilla.

– Olen kuin uudesti syntynyt, Ibrahim kuvaa tunnelmiaan.

Miehen tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu kielen opiskelua ja luvan hankkiminen lääkärin ammatin harjoittamiseen Suomessa. Se tietää ahkeraa opiskelua ja harjoittelua, sillä ammatti täytyy päivittää suomen kielelle.

 

Kaupunkeihin ja metsän keskelle

SPR:n ohjaajana työskentelevä Päivi Hakala jää kaipaamaan Kaivannon vastaanottokeskuksen hyvää yhteishenkeä.

SPR:n ohjaajana työskentelevä Päivi Hakala jää kaipaamaan Kaivannon vastaanottokeskuksen hyvää yhteishenkeä.

Myös Syyriasta kotoisin oleva Fadi Helal on tyytyväinen osaansa, sillä hän muuttaa Vantaalle.

– Minulla on kaupungissa jo ennestään tuttuja ja samaan paikkaan on tulossa myös Kaivannosta ystäviä, Helal kertoo.

Tulevaisuuteen Helal suhtautuu varovaisen avoimesti. Mitään ei voi suunnitella ennen kuin turvapaikkahakemus on käsitelty.

Miehen toiveena on opiskella suomen kieltä niin, jotta työmahdollisuudet paranisivat. Entuudestaan hallussa ovat jo arabia, venäjä ja englanti.

Helal opiskeli ohjelmointia Moskovassa seitsemän vuotta. Opiskelujen päätyttyä hän ei saanut viisumia eikä kotimaahan ollut palaamista.

Helalin perheenjäseniä on murhattu viime vuosina ja myös ammattinsa puolesta häntä pidetään vaarallisena.

Sa’ed Rasheedilla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri jatkon suhteen. Hän muuttaa Kirkkonummelle eikä samaan paikkaan ole tulossa ketään hänen ystäväänsä. Mies on menettänyt viime aikoina neljä perheenjäsentään Irakissa ja hän on hyvin alakuloinen.

– Olin aluksi tänne tultuani hyvin väsynyt, mutta olen oppinut kokemaan porukan perheekseni, Rasheed kertoo.

Osa kysymyksistä jää kysymättä, sillä masentuneen oloista miestä tohdi vaivata enempää.

Neljä ystävystä on suunnitellut vuokraavansa yhdessä asunnon Tampereen lähistöltä, mutta nyt he joutuvat siirtymään, osa Kirkkonummelle ja osa Vantaalle. Yksi heistä on saanut parturin töitä Tampereelta ja mies pelkää menettävänsä mahdollisuutensa.

Vapaaehtoisena toimiva Minna Hytönen vakuuttaa, että jatkossakin miehet voivat muuttaa Tampereen seudulle, toki asunnon vuokraaminen matkan takaa on vaikeampaa. Miehet rauhoittuvat tiedosta ja siitä, että heille luvataan apua asunnon etsimisessä.

 

Yhteishenkeä tulee ikävä

Tamperelaisten vapaaehtoisten vetäjä, Annika Rökman (vasemmalla) ja Matti Kauhanen suunnittelivat Kaivannon vapaaehtoisten toiminnan jatkamista Tampereella. Ulla Kauhanen oli mukana lähtötunnelmissa.

Tamperelaisten vapaaehtoisten vetäjä Annika Rökman (vasemmalla) ja Matti Kauhanen suunnittelivat Kaivannon vapaaehtoisten toiminnan jatkamista Tampereella. Ulla Kauhanen oli mukana lähtötunnelmissa.

Kaivannon vastaanottokeskus on pyörinyt SPR:n työntekijöiden johdolla ja mukana on ollut myös suuri joukko vapaaehtoisia.

– Alussa täällä oli ilmoittautuneena pari sataa vapaaehtoista, joista suurin osa kävi muutaman kerran. Ydinporukkaan on kuulunut noin seitsemänkymmentä henkilöä, joista parikymmentä on hyvin aktiivisia, kertoo Kangasalan SPR:n puheenjohtaja Matti Kauhanen.

Mies on tehnyt Kaivannon vastaanottokeskuksessa vapaaehtoistyötä tiiviisti keskuksen avaamisesta lähtien.

– Syksyllä tuntui, että olen täällä töissä, eläkkeellä oleva Kauhanen hymyilee.

Erityisesti vapaaehtoisten työtehtävät ovat matkan varrella muuttuneet paljon.

– Alkuun tehtävänä oli muun muassa sänkyjen kantamista, kun myöhemmin täällä on järjestetty toimintaa ja tuettu kotoutumisessa, Kauhanen kuvaa muutosta.

Vapaaehtoistyön myötä suomalaisten ja turvapaikanhakijoiden välille on syntynyt ystävyyssuhteita. Niin vapaaehtoisilla kuin työntekijöilläkin on lopettamisen edellä haikea mieliala.

Lähtöjuhlan tanssilattialla meno oli vauhdikasta. Vapaaehtoisista siellä viihtyivät muun muassa kangasalalaiset Aimo Salo ja Minna Hytönen.

Lähtöjuhlan tanssilattialla meno oli vauhdikasta. Vapaaehtoisista siellä viihtyivät muun muassa kangasalalaiset Aimo Salo ja Minna Hytönen.

– Täällä on saanut joka päivä oppia uutta enkä ole missään muualla saanut tällaista kunnioitusta osakseni, Päivi Hakala kertoo.

Työpaikkaansa Hakala on ollut hyvin tyytyväinen.

– Alkuun oli aika kiireistä, kun väkeä tuli kerralla niin paljon, mutta koen, että olemme pystyneet luomaan tänne hyvän ilmapiirin, Hakala kertoo.

Vastaanottokeskus on tiivis yhteisö ja oman haasteensa on tuonut turvapaikanhakijoiden toimettomuus. Suurempia ongelmia Kaivannossa ei kuitenkaan ole ollut ja pienemmistä on selvitty neuvottelemalla, selittämällä ja pitämällä sovituista selkeistä säännöistä kiinni.

– Joissakin tapauksissa on vaihdettu huonetta, jos esimerkiksi asukkaiden taustayhteisöt ovat olleet ristiriitaisia, Hakala kertoo.

 

Kaivanto vuokrattiin vuodeksi

Yleislääkäri Marwan Ibrahim on jo saanut oleskeluluvan. Hän tähtää täydentämään suomen kielen taitoaan ja ammattiosaamistaan vastaamaan suomalaisia vaatimuksia.

Yleislääkäri Marwan Ibrahim on jo saanut oleskeluluvan. Hän tähtää täydentämään suomen kielen taitoaan ja ammattiosaamistaan vastaamaan suomalaisia vaatimuksia.

Kaivannon vastaanottokeskuksen oli tarkoitus toimia ainakin vuoden ajan, mutta turvapaikanhakijoiden määrän väheneminen sai Maahanmuuttoviraston lakkauttamaan keskuksia. Kaivanto oli maaliskuun lopulla julkaistulla lakkautettavien keskusten listalla.

– Lopettamispäätös tuli yllätyksenä, Matti Kauhanen sanoo.

– Turvapaikkahakemukset luvattiin käsitellä vuoden sisällä, joten olisi ollut järkevää jatkaa toimintaa siihen saakka. Nyt suurimmalle osalle turvapaikanhakijoista tulee yksi uusi muutosvaihe lisää.

Myös Päivi Hakala on pahoillaan keskuksen toiminnan keskeyttämisestä tässä vaiheessa.

– Meillä on paljon hiljaista tietoa, joka jää kaikki tänne. Asukkaiden mukana siirtyvät vain viralliset tiedot.

Turvapaikanhakijoista suuri osa on pahasti traumatisoituneita ja virallista kautta apua ovat saaneet vain kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevat.

Kaivannossa käynnistettiin kevään aikana vapaaehtoisvoimin työpajatyyppinen toiminta, jonka tavoitteena on ollut turvapaikanhakijoiden voimaannuttaminen.

– Työpajoissa asukkaat ovat tehneet itselleen osaamiskartoitusta sekä tulevaisuuden suunnitelmaa, Kauhanen kertoo.

Hän pahoittelee, että työ jää nyt pahasti kesken.

Myös kaikki turvapaikanhakijoiden kontaktit vapaaehtoisiin ja alueen kantaväestöön jäävät Kaivannon lähiympäristöön.

Maahanmuuttajien kotouttamista pidetään poliittisissa puheissa hyvin tärkeänä. Kaivannossa kotouttamisessa on päästy hyvään alkuun. Keskuksen lakkauttaminen ja turvapaikanhakijoiden viskaaminen eri keskuksiin kesken turvapaikkahakemusten käsittelyn ja kotouttamisprosessin vaikuttaa oudolta puheisiin nähden.

 

Lähtöjuhlan ruokailusta vastasi turvapaikanhakijoista koostunut kokkiryhmä Outi Viitasen avustuksella.

Lähtöjuhlan ruokailusta vastasi turvapaikanhakijoista koostunut kokkiryhmä Outi Viitasen avustuksella.

Vapaaehtoistyö jatkuu, muodot muuttuvat

Yksi Kaivannossa vaikuttaneista aktiivivapaaehtoisista on pälkäneläinen Outi Viitanen. Hän on tuntenut kutsumusta vapaaehtoistyöhön jo pitkään ja turvapaikanhakijoiden parista löytyi siihen sopiva väylä.

– Koska teen työtäni mielenterveyskuntoutujien parissa, on hyvä, että vapaaehtoistyöni on muuta kuin hoiva-alaa.

Viitanen auttoi syksyllä konkreettisissa asioissa, kuten siivouksessa, teehetkien järjestämisessä ja ruokasalissa. Nyt työ on enemmän ystävä- ja tukihenkilötoimintaa.

– Olen auttanut turvapaikkapäätöksen saaneita asunnon hankinnassa sekä sähkösopimusten, vakuutusten ja muiden vastaavien asioiden hoitamisessa.

Viitasen osalta vapaaehtoistyö jatkuu Kaivannon sulkemisen jälkeen pääosin Pälkäneellä.

– Haluan puhua sen puolesta, että ihmiset ovat kaikki tasaveroisia. Kenelläkään ei ole oikeutta asettua toisen yläpuolelle, Viitanen sanoo.

Viitanen kertoo saaneensa vapaaehtoistyöltä paljon, mukanaan se on vienyt osan sydämestä.

– Olen oppinut paljon ihmisyydestä ja näkökulmani maailmaan on laajentunut, Viitanen kertoo.

Vapaaehtoistyön tarve ei lopu, vaikka vastaanottokeskus suljetaan. Herttualassa toimintaansa jatkaa nuorten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus ja Pälkäneellä perhemajoitusyksikkö. Perheet tarvitsevat tukihenkilöitä ja tarvetta on esimerkiksi myös erilaisten lasten, naisten ja miesten liikuntaharrastusten ohjaajille.

– Lisäksi jokainen voi tehdä paljon osoittamalla arvostustaan kadulla kohdatessaan. Silmiin katsomista ja hymyilyä ei tarvitse välttää, sillä Suomessa jo pidempään asuneet osaavat tulkita nämä eleet kulttuuriimme kuuluvaksi ystävällisyyden eleeksi, Viitanen sanoo.

Lähtöjuhlan jalkapallo-ottelussa turvapaikanhakijat pelasivat suomalaisista vapaaehtoisista ja työntekijöistä koostuvaa joukkuetta vastaan. Lopuksi peli meni "muuttohaukkojen" mutapainiksi.

Lähtöjuhlan jalkapallo-ottelussa turvapaikanhakijat pelasivat suomalaisista vapaaehtoisista ja työntekijöistä koostuvaa joukkuetta vastaan. Lopuksi peli meni ”muuttohaukkojen” mutapainiksi.

Yksi kommentti

  1. Jp

    Uskomatonta miten jotkut ovat mukana tässä elintasoloisijoiden avulla tehtävässä Suomen kanssn ryöstämisessä. Miksette huolehdi omista kodittomista ja peluuta ja ruoki niitä??

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?