Nimimerkit ”Apua tarvitseville” ja ”Ontuva vertailu” kommentoivat kirjoitustani (SHL 22.3.), kun vertasin talvisodan sotureita pakolaisiin. Tiedän oikein hyvin, ettei näitä asioita voi vertailla, mutta toin esiin sen, mitä monet suomalaiset asiasta ajattelevat. Ja reilusti omalla nimelläni.
Myönnän, etten kyllä tullut niinkään ajatelleeksi näitä syyrialaisia ym. vaan Afrikasta tulevia mustia miehiä, joilla on ollut yli 50 vuotta aikaa siirtomaavallan päättymisen jälkeen rakentaa maistaan toimivia yhteiskuntia. En viittaa edes ”länsimaiseen demokratiaan” vaan sikäläisen klaani- ja heimoyhteiskunnan muokkaamiseksi sellaiseksi, että näissä maissa olisi voitu elää sovussa, rakentaa kouluja ja hoitaa kansanterveyttä. Mutta eiväthän he ole siinä onnistuneet ja siitä saavat syyttää vain itseään.
Nämä maat olivat melkein kuin Suomi 1800-luvun lopulla ja sitten 1917, kun yhteiskuntaa alettiin omin voimin rakentaa. Heilläkin olisi ollut siirtomaavaltojen jäljiltä suhteellisen toimivat rakenteet, ainakin joissakin maissa, mutta niitä ei käytetty vaan kehityksen sijaan taannuttiin. Ja nyt sitten on ”lähdetty lätkimään”, en tiedä miksi.
Ihan toinen asia ovat Irak, Syyria ja Afganistan, joiden nykytilanteen syyt tulevat suurvaltapolitiikasta, osin kyllä heilläkin myös vanhasta klaani- ja heimopäällikköjärjestelmästä, josta ei ole haluttu luopua. Demokratia ei ole mikään vientituote. Ei ainakaan pakolla.
Eiköhän tämä riitä tästä aiheesta tällä kertaa. Ei minulla ole – itsekin evakkona – sen kummempaa näitä pakolaisia vastaan, kunhan vaan ymmärtäisivät elää “maassa maan tavalla” kuten presidenttimmekin kerran sanoi.
Paul Tiililä
Kommentointi on suljettu.