Seison kuulaana syyskuun 7. päivänä 1986 Senaatintorilla Helsingin Yliopiston kupeella. Keli näyttäisi lämpenevän kesäiseksi. Poliisin vierailupuvun M/-51 takin hihoja koristavat ylikonstaapelin arvomerkit. Ryhmäni tehtävänä on huolehtia yleisöeristyksestä pätkällä Unioninkatua. Väkeä karttuu tasaiseen tahtiin koko ajan lisää sekä torille että ennakkoon tiedotetulle saattoreitille Tuomiokirkolta Hietaniemen hautausmaalle.
Presidentti Urho Kekkosen arkku vietiin kirkkoon jo aamukahdeksalta. Siunaustilaisuus etenee parhaillaan ja muistopuhetta pitää Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto. Jututtelen vanhempia naisihmisiä, jotka kertoilevat osallistumisistaan aikaisempiin valtiollisiin hautajaisiin. Kerron heille, ettei osunut vuoro kohdalle Mannerheimin viimeistä matkaa valvomaan.
Kenraalit kantavat arkun ruumisautoon ja asettuvat ajoneuvon viereen tehdäkseen matkan kävellen kunniavartiossa. Saattue nytkähtää verkkaisesti liikkeelle ja lähtee kiertämään Presidentinlinnan kautta. Matka etenee hyvin hiljaista vauhtia pysähdellen vähän päästä. Surumarssi soi. Pikkuroban poliisiautoista vastaava ylikonstaapeli Aatto Horko kantaa huolta kytkimien kestämisestä. Automaattilaatikot tekevät vasta tuloaan. Kulkueen hännän kadottua Aleksanterinkadulta nousemme maijoihin ja siirrymme pohjoista reittiä Linnunlaulun kautta Töölöön ja edelleen Hietaniemeen yleisöneristystehtäviin. Siellä ihmiset odottavat kuuliaisina eristysköysien takana.
Lopulta saattue lipuu hautausmaan pääportille ja kenraalit luovuttavat vainajan omaisille. Taipaleen viimeinen osuus alkaa. Hautaanlaskua emme tietenkään kadulta näe. Aistin voimakkaasti väen keskuudessa vallitsevan hartaan arvostavan ja surullisen tunnelman. Vahvan valtiomiehen matka päättyy. Omaisten, läheisimpien ja virallisten saattajien poistuttua pääsee yleisö jonottamaan ja viemään viimeisen tervehdyksen pitkäaikaiselle johtajalleen. Ilta pimenee ja vahtimestarit ilmoittavat porttien sulkeutuvan turvallisuussyistä kello 21.00. Jonossa odottelee vielä arviolta tuhat ihmistä. He eivät hyväksy päätöstä. Joudun erotuomariksi tilaisuuteen nähden yllättävän kuumana käyvälle joukolle. Rakentelen ratkaisun, mikä takaa huomenna porttien aamulla avauduttua etusijan nyt ulos jääneille. Jonkinmoinen sopu syntyy ja me pääsemme pitkän vuoron päätteeksi lopetukselle. Yleisöä arvellaan karttuneen torille ja reitille noin 40 000.
Istun aurinkoisena toukokuun 25. päivänä 2017 Helsingin poliisin Johtokeskuksessa. Kevät näyttäisi lopultakin alkavan kunnolla. Vielä viikko sitten satoi lunta etelässäkin öiden pistäytyessä pakkasella. Saan hoitaa pari kuukautta apulaispoliisipäällikön tehtävää näin urani viimeisenä täytenä vuotena. Uuden apupäällikön nimi tiedetään huomenna. Toimin poliisin turvatoimien operatiivisena yleisjohtajana. Poliisikomentaja ylimpänä vastaa turvallisuudesta. Hän lähtee turvakokouksen johdettuaan kutsuttuna Tuomiokirkkoon ja sen jälkeen Säätytalolle muistotilaisuuteen. Kansalaiset kerääntyvät samalla tavalla ja samoihin paikkoihin kuin 31 vuotta sitten. Vieraiden tulee istua kirkon penkeissä jo kello 12.30. Vain valtakunnan ylimmät päättäjät saapuvat lähempänä yhtä. Istunto siis kestää pisimmillään lähes kolme tuntia.
Presidentti Mauno Koiviston siunaustilaisuus alkaa kello 13.00. Erinomaisen muistopuheen pitää Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö. Kertailemme kokemuksia Urho Kekkosen hautajaisista, me vanhemmat johtotiloissa työskentelevät. Televisio näyttää kuvaa Tuomiokirkosta. Kaupunkikameroista voimme seurata, miten väkeä koko ajan virtaa torille, saattuereitille ja Hietaniemeen. Kansalaiset osaavat ottaa pidetyn päämiehensä surujuhlan arvokkaasti ja hillitysti. Juuri mitään ei satu yhtä yksittäistä Senaatintorilla öykkäröivää juopunutta lukuun ottamatta. Hänetkin konstaapelit opastavat määrätietoisesti ja huomiota herättämättä alueelta pois. Muotiin tulleita kuvaamistarkoituksessa lennätettäviä pienoiskoptereita otetaan poliisin haltuun kaksi kappaletta, kun niiden epäillään pörräävän lentokieltoalueella.
Kuten 31 vuotta sitten, kenraalit kantavat valtionlippuun verhotun arkun autoon. Kaksi ratsupoliisiamme lähtee johdattelemaan presidenttiä vielä kerran hänen entisten pitkäaikaisten työpaikkojensa kautta kohti viimeistä leposijaa. Pysähdykset tehdään Valtioneuvoston, Suomen Pankin ja Presidentinlinnan edustalla. Sotaväen ylipäällikkö tarkastaa kunniakomppanian kuten kymmeniä kertoja aikaisemmin. Ratsut väistyvät ja vaihtuvat moottoripyöriin. Saattue liikkuu hivenen joutuisammin Pohjoisespaa myöten Mannerheimintielle ja sieltä Arkadiankadulle päätyäkseen Hietaniemen hautausmaalle.
Mauno Koivisto matkaa viimeiset kymmenet metrit tuttujen luottomiestensä saatossa. Hänen adjutanttinsa hoitavat arvokkaan tehtävän tyylikkäästi. Hautaan laskijoiden joukossa on kenraalikolmikko, joiden avulla tehtäväni vuosituhannen vaihteen tietämien hankalien itsenäisyyspäivämellakoiden hoitamisessa helpottui oleellisesti. Ykkösadjutanttina toimi tuolloin Mika Peltonen, kakkosena Jari Kallio ja kolmosena Kim Mattsson. Heidän kanssaan yhteistyö sujui mutkattomasti. Muidenkin kanssa toki pärjättiin hyvin. Osuipahan vaan minun urallani juuri tuohon kohtaan.
Laskeskelemme väkimäärää koko tapahtuman ajan katsellen kaupunkikameroista ja myös television lähettämistä ilmakuvista. Hietaniemeen puuttuu näköyhteys, mutta sieltä saamme kohdetta johtavalta komisariolta vankkaan kokemukseen perustuvan arvion. Päädymme laskuissamme lukuun noin 30 000 ja ylikin. Viestintäpäällikkö twiittaa ahkerasti, näin vältymme turhilta puhelinsoitoilta.
Aurinkoinen päivä painuu iltaan ja lopetamme yleisjohdon toiminnan kello 18.00. Joukkojamme jää vielä hautausmaalle, missä kansalaiset käyvät tervehtimässä presidenttiään. Kadettien kunniavartio lopettaa kello 22.00. Kaikki sujui taas erinomaisesti saumattomassa yhteistyössä muun muassa puolustusvoimien, valtioneuvoston, seurakunnan ja monen muun toimijan kanssa. Omat tuloksentekijämme pätevän tilannejohtajan luotsauksessa takasivat tehtyjen suunnitelmien kirjaimellisen toteutuksen.
Tunnen itseni ylpeänä etuoikeutetuksi, kun olen virkatoimessani saanut saattaa kahta näin merkittävää suomalaista valtiomiestä heidän viimeisellä matkallaan.
Jussi-Pekka Lämsä
Kommentointi on suljettu.