Sote-uudistusta yhdistettynä maakuntauudistukseen on kuvattu Suomen historian suurimmaksi uudistusprojektiksi. Ei siis ihme, että se on herättänyt suuria tunteita ja odotuksia. Tavoitteena on, että jatkossa sosiaali- ja terveyspalvelut hoitaa kunnan sijaan koko maakunnan laajuinen toimija yhdessä yksityisten yritysten kanssa.
Vauhdilla eteenpäin vietävän uudistuksen synnyttämisessä yhdeksi ongelmakohdaksi voi koitua se, onko valmistelijoilla ollut aidosti tiedossa kaikki lähtötiedot käytössään. Tämä on vaarana, jos päätöksiä tekemässä istuu lähinnä alaistensa arjesta vieraantuneita päällikkötason ihmisiä eikä työntekijöiden – niiden arjen asiantuntijoiden – sanomaa oteta riittävän vakavasti.
Jälkimmäisestä käy esimerkiksi talvella noussut toimeentulotuki-jupakka, joka ”yllättäen” ruuhkautti Kelan. Sosiaalialan työntekijät ennakoivat lausunnoissaan jo yli vuotta aiemmin muutoksessa käyvän juuri niin kuin kävi.
Ensin mainitusta löytyy huolestuttavia esimerkkejä joidenkin kuntien sosiaalipalveluista: esimerkiksi lastensuojelussa on liian vähän tekijöitä, joista pätevimmät uupuvat työkuorman alla eivätkä sijaisetkaan halua näihin olosuhteisiin jäädä. Samaan aikaan rappusten yläpäässä levitellään talouden alijäämän keskellä käsiä tilanteelle ja vedotaan korkeisiin henkilöstökustannuksiin sekä naisvaltaisen alan luonnolliseen vaihteluun. Kumman ääntä valmistelussa kuullaan – tai kannattaisi kuulla?
Lisäsatsauksilla ja ennaltaehkäisyllä monet sote-palvelujen kustannukset saataisiin pienellä viiveellä kutistumaan ja yksittäisten ihmisten arkea paremmalle tolalle. Isot satsaukset sote-palveluihin ovat kunnissa lähivuosina kuitenkin jäissä, koska nyt tehdyt toimet vaikuttavat pienentävästi tuleviin valtionosuuksiin. Niinpä tilannetta joissakin kunnissa on mahdotonta korjata nykyisestä edes säädylliselle tasolle. Jos maakunnassa joudutaan vielä ensi alkuun miettimään satojentuhansien eurojen sopeutumistoimia, kuten on laskettu, sosiaali- ja terveyspalvelujen tilanne ei välttämättä helpotu lähivuosina. Tuolloin monen ykköstoive uudistukselle – kesälläkin olisi mahdollisuus päästä lääkärin pakeille – ei ole sen lähempänä kuin nytkään.
Suurten myllerrysten keskellä on hyvä muistaa kuitenkin myös se, että paljon on kiinni siitä yksittäisestä asiantuntijasta, joka potilaan kohtaa. Sote-uudistus ei automaattisesti tuo lisää ammattitaitoa sille yksityisen lääkäriaseman lääkärille, joka sivuuttaa potilaansa vaivan nopeasti määrätyllä särkylääkekuurilla. Se ei myöskään vie ammattitaitoa siltä hoitajalta, joka hallitsee työnsä täydellisesti terveyskeskuksessa – tai päinvastoin.
Kommentointi on suljettu.