Reilun kuuden tunnin matkan päässä Kathmandusta sijaitsevan kylän pyhäkoululaiset saivat pälkäneläistä pään lämmikettä. Pyhäkoululaisten pipot syntyivät seurakuntatalolla maanantaisin kokoontuvassa Tehdään yhdessä -ryhmässä.
– Tai oikeastaan tämä on tehdään ja ollaan yhdessä -ryhmä, sillä tämä on olohuone, johon voi tulla vain olemaan. Monet tykkäävät kuitenkin tehdä käsillään, ja siksi ison pöydän äärellä syntyy pipojen lisäksi muun muassa villasukkia, tuolinpäällisiä, peittoja, seimiasetelmia ja paljon muita käsitöitä, joita myydään myyjäisissä, Paula Eloranta kertoo.
Omalla porukalla kokoontuneet miehet ovat tehtailleet muun muassa rauniokirkon mallisia puunkantotelineitä ja linnunpönttöjä kevääksi.
Nepaliin lahjoitetut pipot syntyivät Pälkäneen nimikkolähetti Elina Lindin vinkistä.
– Olimme ensin tekemässä sukkia, mutta Elina kertoi, etteivät nepalilaiset käytä niitä.
Seurakuntatalon tuotannosta valittiin matkalaukkuun mahtuneet parikymmentä pipoa, ja loput lahjoitettiin Romanian lapsille.
– Pipoille on käyttöä, sillä vuorokauden sisällä lämpötilavaihtelut ovat Nepalissa suuria ja yöt kylmiä, Elina Lind kiittelee viestissään.
Nepalissa pyhäkoulua pitävä Maya toimi Elina ja Juha Lindin kotiapulaisena, kun he olivat edelliskerran lähetystyössä Amppipalissa. Nykyisin Maya asuu Kathmandun liepeillä talossa, joka nousi Suomesta mustikanpoiminnasta saaduilla varoilla.
Seurakuntatalon tehdään yhdessä -piiri palaa joululomalta maanantaina 15.1. Seurakuntatalolla kokoonnutaan maanantaisin kello 10–13.
– Tämä on koko seurakunnan olohuone, ja paikalla voi poiketa vaikka vain kahvilla. Mitään tekemisen pakkoa ei ole, ”Papu” Eloranta sanoo.
