Vuoden toisessa (SHL 10.1.) numerossa oli Pälkäneen kunnan valtuustoryhmien puheenjohtajien näkemyksiä kunnan alkaneen vuoden talousarviosta. Näkemyksistä voinee lukea ajatuksia myös tuleville vuosille.
Puheenjohtajat olivat tyytyväisiä kaavoituksen ja työllisyystilanteen kehittymiseen. Uuden liikuntahallin valmistumiseen aikataulussa oltiin myös tyytyväisiä sekä kuntalaisten että kunnan imagon kannalta.
Verotus on puheenjohtajien mielestä kohtuullista ja kunnalla on vielä yli yhdeksän miljoonaa ylijäämää.
Huolta aiheuttaa, että kunnan menot kasvavat enemmän kuin tulot. Väkiluku vähenee. Roholan alueen alikulun ja kunnallistekniikan kustannuksia ei ilmeisesti kukaan uskalla edes laskea. Sen sekä yritysalueen maaperän ongelmia uskalletaan kunnolla käsitellä vain raitilla. Tulevana riskinä nähtiin maakuntauudistus ja sen vaikutukset.
Puheenjohtajien näkemyksissä oli toiveikkuutta, mutta kuinka paljon ollaan ”orraitten päällä”? Nykykielellä sanottuna tilanne voi muodostua ”haastavaksi”, ellei sanoisi kuten eräs näyttelijä suomensi televisiossa sanan ”haastava”, että silloin tarkoitetaan, että tilanne on päin ”h-vettiä”.
Seuraavan lehden (SHL 17.1.) jutut kunnan hallinnon touhuista oli yllättävää ja murheellista luettavaa. Se siitä imagosta. Voidaanko muutaman kuukauden viransijaisuudesta saada aikaan tällainen sotku? Onko mahdollista edes ajatella, että valtuutetut pystyvät mielestään suoriutumaan tulevista ongelmista, joista ryhmien puheenjohtajat näyttävät kyllä olevan tietoisia.
Jos Pälkäneen kunnan valtuuston ja hallituksen toiminta jatkuu näin eripuraisena, on viisainta alkaa valmistella kuntaliitosta. Kuntaliitoksesta lienee helpompi neuvotella, kun talous on vielä ylijäämäinen.
Kokemuksesta voi sanoa, että kangasalalaisten kanssa pystyy tulemaan toimeen. Eri asia on kunnan hallinto. Siitähän voi kysyä kokemuksia sahalahtelaisilta ja kuhmalahtelaisilta ja tarvittaessa myös teiskolaisilta. Eihän se aina helppoa ole ollut. Pälkäneellä on tarjota valtakunnallisesti arvostettu kuntaliitosasiantuntija.
Vaari
