Anja Salovaara (SHL 17.1.) oli löytänyt tätinsä jäämistöstä vanhaa hengellistä kirjallisuutta. Hän päivitteli naisen asemaa ennen Suomessa ja vertasi sitä kehitysmaiden naisten asemaan.
Näinhän tämä todella on, jos lukee vain ulkonaisen tekstin, mutta miksihän tämä kirkottaminen on aikanaan asetettu naisille? Miten tämän voimme selvittää?
Nainen oli siis synnytyksen jälkeen 40 päivää saastainen eli ei saanut koskea mihinkään, ei edes ihmiseen. Tämä kyllä kuulostaa aika julmalta määräykseltä!
Mutta jos mietimme missä tilanteessa silloin elettiin ja varsinkin maaseudulla, jossa työtä oli tavattoman paljon eli laiskoille ihmisille ei ollut sijaa. Nainen sai synnytyksen jälkeen toipua hyvällä omallatunnolla 40 vuorokautta, eikä tarvinnut edes pelätä miehensä lähentelyjä, koska tätä lakia kunnioitettiin tai pelättiin niin paljon. Täytyy sanoa, että kyllä aikanaan kirkkoisämme olivat viisaita.
Nykyaikana Taivaan Jumala on useimmille aikamme ihmisille vain taruolento tai uskonnollisuuden keulakuva eli täysin eri asia kuin mummujemme ja vaariemme esi-isillä, jotka sanoivat, että ihmisen tärkein asia on oppia tuntemaan Jumalansa! Tämähän tarkoitti sitä, että sitten vasta, kun opimme tuntemaan Jumalaa, niin opimme myös tuntemaan Hänen kirjoituksiaan eli Bibliaa. Tässä siis syy, miksi meillä on Suomessakin niin monta eri uskontokuntaa. Kun ei tunneta Taivaan Jumalaa, niin siksi täytyy tehdä omat päätelmät Hänen Sanastaan ja muodostaa oma uskontokuntansa.
Mutta miksi tämä Jumalan tunteminen on niin tärkeää? Koska tämä elämämme täällä on ainoastaan sitä varten, että tänä aikana me jokainen teemme henkilökohtaisesti sen valinnan missä haluamme viettää sen oikean elämän, joka ei koskaan lopu. Sen, joka alkaa tämän valintaelämän jälkeen. Eli Taivaassa vai Helvetissä?
Kyllä minä vielä sen Jumalan ymmärrän, mutta mikä se sellainen Kristus on? Tämän kuulee usein ihmisiltä, jotka eivät ole vielä oppineet tuntemaan omaa itseään.
Meissä jokaisessa ihmisessä asuu luonnostaan Vihan henki, mitä myös perisynniksi kutsutaan. Tämä Vihan henki tulee näkyviin meissä jokaisessa jossain kohtaa elämää; toisilla useammin, toisilla harvemmin. Itse emme pääse tästä Vihan hengestä eroon, sillä se asuu meissä niin lujasti ja on sidottu kiinni meidän omiin käsityksiimme, pyyteisiimme, uskomuksiimme jne. Vain Kristus voi meidät tästä vapahtaa ja siksi Kristuksen lisänimistä yksi onkin Vapahtaja.
Meitä ei siis auta se, että harrastamme uskonnollisuutta vuodesta toiseen. Vain se auttaa, että kannamme tätä Vihan täyttämää sydäntämme Taivaan Jumalalle ja pyydämme Häntä Kristuksen ansion tähden ottamaan sen pois sydämestämme. Tätä rukousta pitää kantaa niin kauan, kunnes se tapahtuu oikeasti meidän sydämessämme eli toisin sanoen me uudestisynnymme Hänen voimastaan. Tämä voi kestää sekunteja, päiviä, viikkoja, kuukausia tai vuosia. Se riippuu meidän oman sydämemme ylpeyden tilasta. Mitä ylpeimpiä me olemme, sitä pidempään Taivaan Jumalan pitää meitä kasvattaa, että voi vuodattaa meihin Voiman Henkensä, joka ajaa pois sen Vihan hengen.
Muistan vielä omasta elämästä esimerkin tähän. Menin tutun pariskunnan lapselle viemään lahjaa hänen merkkipäivänsä johdosta. Molemmat vanhemmat ovat olleet hyvin uskonnollisia koko ikänsä ja käyneet kirkossa joka pyhä ja toimineet seurakunnan työssäkin, mutta nyt ovat jo eläkeiän kynnyksellä.
Kun vein lahjaa, niin siihen saapui toisen vanhemman isä eli tämän merkkipäivälapsen vaari ja halusi puhua uskonnollisista asioista kanssani. Hetken keskusteltuamme käänsin tälle vaarille hänen omat sanansa takaisin. Tästä tämä pariskunta meni täysin sekaisin. He täyttyivät vihalla jopa niin paljon, että tämä mies kävi vihan vallassaan minuun fyysisesti käsiksi, vaikka muuten hänet tunnettiin rauhallisena miehenä.
Näin siis näemme, että pitkäkään ulkonainen uskonnollisuus ei auta, jos emme halua luopua omasta ylpeydestämme. Vielä tänäkin päivänä tämä sama mies ja nainen kulkevat vihan täyttämällä ylpeällä sydämellä vailla uudestisyntymistä, vaikka ulkonaisesti he näyttävät olevan itse rauhallisuuksia. Tästä näemme, että Taivaan Jumala ei meitä pakota mihinkään, vaan antaa armosta avun meille, jos sitä totuudessa pyydämme ja otamme vastaan Hänen apunsa – tai sitten saamme jatkaa itse valitsemallamme uskonnollisella tiellä luulouskossa kohti ikuista kadotusta. Luoja armahtakoon tätä pariskuntaa!
Jumalan tuntemisesta laitan vielä pienen esimerkin. Nooa, joka rakensi Arkin ja alkoi vedenpaisumuksen päätyttyä viininviljelijäksi. Hän juopui omasta viinistään ja lopulta sammui alastomana huoneeseensa. Hänet löysi sieltä hänen oma poikansa Haam, joka meni heti kertomaan (lue, juoruamaan) toisille veljillensä tästä. Kaksi muuta veljeä otti peiton ja kävelivät selkä edellä isäänsä kohti eli eivät katsoneet sammunutta isäänsä (olivat uteliaisuuden synnistä vapaita), vaan peittelivät hänen.
Kuka kirottiin tai rangaistiin tämän jälkeen? Ei peitteleviä veljeksiä, eikä juopumisen kautta sammunutta Nooaa, vaan tätä veljestä, joka lähti levittämään juorua isästään. Haamin jälkeläiset perustivat muun muassa Sodomaan, Gomorraan, Admaan ja Seboim, jotka tulikivellä myöhemmin tuhottiin. Haamista syntyivät myös filistealaiset, jotka tuottivat paljon tuskaa Israelille myöhemmin.
Tästä näemme miten äärettömän paha synti on juoruaminen Jumalan silmissä, kun se kostetaan lapsille ja lapsenlapsillekin. Sanassa tämä sanotaan: ”sillä minä olen Herra sinun Jumalas, kiivas Jumala, joka kostan lapsille isäin rikokset, kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat” 5 Moos. 4:9. Tässä näemme, miten tämä Vihan henki saa ihmisen vihaamaan Jumalaa eli tekemään vihan töitä eli esimerkiksi juoruamaan.
Entisajan tavallinen seurakuntalainen
Markku Uotila
