Naisten syrjintää entisaikoina ja nykyään

Tekstiini (SHL 17.1.) ”waimoin kirkkoon ottamisesta” sain palautetta Markku Uotilalta (SHL 24.1.). Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että synnyttäneelle naiselle 40 vuorokauden lepo oli varmasti tervetullut. Mutta siitä olen eri mieltä, että sen ajan kirkkoisät olisivat tehneet päätöksen kaikessa viisaudessaan ajatellen naista. Kyllä tämä käytäntö kertoo vain naisten halveksunnasta entisinä aikoina.

Eräs sukulaiseni (mies) totesi: ”Voi aikoja, voi tapoja” ja toinen (mies): ”Kyllä maailma on ollut miesten – ja kirkon”.

Naisten halveksunnasta kertoo myös aviottoman lapsen synnyttäjän kohtelu noina aikoina. Entisaikoina syyllinen oli vain nainen. Hän muun muassa joutui aina papin ripitettäväksi. Tapahtui myös niin, että jos talon isäntä raiskasi piikatytön, ei hän juuri koskaan tunnustanut tekoaan. Jos piika sitten tuli raskaaksi ja synnytti, hänet ripitettiin ja usein hän sai lähteä talosta. Tämän olen sukututkijana monta kertaa todennut. Miksi kirkkoisät eivät käyttäneet tässä sitä viisauttaan?

Kerron myös erään tositapauksen lapsuuden kotipitäjästäni. 1770-luvulla kuhmalahtelaisten mieliä järkytti suuresti, kun kappalainen Adolf Adde teki lapsen pappilan piialle Anna Mikontyttärelle. Anna surmasi vauvansa papin kehotuksesta. Anna mestattiin ja poltettiin roviolla vuonna 1775. Hovioikeuden päätöksellä Adolf Adde tosin menetti virkansa vuonna 1779, mutta säilytti kuitenkin henkensä. Minun oikeustajuni mukaan Adde olisi ansainnut saman kohtelun kuin Anna, vaikka en kuolemantuomiota olisi suonut kummallekaan.

Vanhassa hengellisessä kirjassa, jota siteerasin alkuperäisessä kirjoituksessani, on myös ohjeita aviomiehille. Siinä sanotaan näin: ”Miehet asukat vaimojenne kanssa taidolla ja antakat vaimoille niin kuin heikommalle astialle hänen kunniansa”.

Tekstini tarkoitus oli vain tuoda esiin entisaikojen tapoja suhtautumisessa naisiin, eli ne olisi hyväksyttävä tapahtuneina tosiasioina, mutta yritettävä korjata asenteita nykyaikana. Siitä on osoituksena muun muassa viime aikojen #me too– ja seksuaalinen häirintä-keskustelut – jopa eduskunnassakin. Mielestäni kirkon piirissä on edelleen rasismia, joka ilmenee muun muassa naispappeuden vastustamisena.

Markku Uotilan tekstin loppuosaa, kovin tuomitsevaa ja jopa uskonnollista saarnaa muistuttavaa tekstiä, en ymmärtänyt, miten se liittyy tähän aiheeseen.

Anja Salovaara

Tampere

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?