Joskus on pakko vain uskaltaa. Ruutanasta lähtöisin oleva Samuli Vainionpää on kolunnut Kisa-Eaglesin, Tapparan ja Ilveksen joukkueita eri ikäluokissa ahkerasti. Viime kauden perusteella voisi sanoa, että rohkeat siirrot ovat kannattaneet.
Vainionpää pelasi nyt ensimmäisen kautensa Ilveksen A-junioreissa. Joukkueen nuorimpiin kuulunut hyökkääjä oli Ilveksen tehokkain alemmassa jatkosarjassa: 18 ottelussa syntyi 24 pistettä.
– Tulin sillä tavoitteella, että saisin otettua kärkiroolin ja pystyisin olemaan niitä kärkipelaajia. Olen aina pyrkinyt hakemaan sellaista pelipaikkaa, jossa parhaiten pystyy hakemaan sitä omaa tiettyä tavoitetta, Vainionpää selvittää.
Hänelle ei ollut aikoinaan ongelma lähteä C-junioreissa nuoremman kakkosjoukkueen matkaan peliajan perässä sen jälkeen, kun oli jäänyt ”ykkösjoukkueessa” sivurooliin. Peliaika kehitti ja toi itseluottamusta, mikä on näkynyt sittemminkin otteissa. Hyppäystä tälle kaudelle lähes miesten peleihin tai uuteen joukkueeseen Vainionpää ei kokenut erityisen vaikeana.
Vainionpään vatsa ei ole täynnä, vaikka tiukan mankelin läpi auenneella ensimmäisellä A-juniorikaudella peli kulki mallikkaasti yli parikymppisten partasuiden keskellä.
– Kyllähän sitä alkaa janota enemmän ja katsella etenemistä miesten peleihin.
Reitti nuorista miesten peleihin voi aueta oman seuran kautta, mutta myös vaikkapa Mestiksestä – tai jostakin toisesta liigaseurasta. Kylmä tosiasia onkin, että jääkiekosta ei saa rakennettua ammattia, jos periaatteena on vain kasvattajaseurassa pelaaminen. Niinpä seurasta toiseen hyppääminen yleistyy, vaikka nuoret tietävät vanhojen pelimiesten voivan katsoa siirtymisiä alta kulmien. Vainionpään vanhemmat eivät ole puuttuneet pojan seuravaihtoihin tai ilmaisseet huoltaan ahkerasta pelipaidan värin vaihtumisesta.
– No ei, eihän se suoraan heitä sillä tavalla ole koskettanut… sama se tavallaan heille on ollut, minkä joukkueen treeneihin kuskaavat. Siihen asti kun pääsin ajamaan mopoautolla, porukat ovat kuitenkin kuskanneet ahkerasti ja käyneet sen jälkeenkin edelleen katsomassa kaikki kotipelit, hän kiittelee.
Nykyisin Suoramalla asuva Vainionpää on keskittänyt tarmonsa pitkälti jääkiekkoon. Useimmat A-nuorissa pelaavat tavoittelevat jääkiekosta ammattia itselleen, ja Vainionpääkin toivoo viiden vuoden päästä tienaavansa leipänsä pitämästään lajista.
Tulevaisuutta ei kuitenkaan voi suunnitella vedenpitävästi liian pitkälle – käytännössä edes seuraavaa kesää pidemmälle.
– Paljon on tietysti omasta tekemisestä kiinni: jos peli luistaa, harvemmin joukkueesta potkuja saa. Aina voi kuitenkin tapahtua jotakin odottamatonta, joka laittaa tilanteen uusiksi.
Kommentointi on suljettu.