Katkeamaton ketju

Juontaja Aimo Kokkola kuuluu Onkkaalan VPK:n juhlakalustoon yhtä hyvin kuin liput ja koivut Vilpolan seinustalla.
Päiväjuhlan perinteiseen ohjelmaan kuuluu muun muassa toimintanäytös.

Palokuntaväen kalentereista on jo vuosikausia löytynyt merkintä heinäkuun ensimmäisen sunnuntain ja sitä seuraavan maanantain kohdalta – Onkkaalan VPK:n vuosijuhlia on vietetty samana viikonloppuna jo yli sata vuotta.

Vanha pälkäneläinen kirkkopyhä, Heinä-Maaria (2.7.), valikoitui VPK:n vuosijuhlapäiväksi vuonna 1888. Siitä lähtien koko kylä on juhlinut palokunnan vanhenemista. Myöhemmin Heinä-Maarialla alettiin tarkoittaa nimenomaan heinäkuun ensimmäistä sunnuntaita.

Vuosijuhla on ennen kaikkea tärkeä perinne palokuntalaisille, joiden ohella kyläläiset ovat ottaneet juhlan omakseen. Osa yleisöstä tulee varmasti tekemään eräänlaisen aikamatkan ”vanhoihin hyviin aikoihin”, sillä juhla on säilynyt samankaltaisena pitkään.

 

Mukana neljännen polven palokuntalaisia

Marssilla käydään kääntymässä raitinristillä.

Ensimmäiset juhlakokemukseni palokunnanjuhlista sain jo alle vuoden ikäisenä ja siitä lähtien ketju on ollut katkeamaton, kuten monilla muillakin palokunnan jäsenillä.

Kirjanpito juhliin osallistuneista palokuntalaisista osoittaa palokunta-aatteen periytymisen vanhemmilta lapsille – jäsenistä löytyy jopa neljännen polven palokuntalaisia. Juhlien sivuuttaminen on harvinaista, mikä kertoo osaltaan juhlan tärkeydestä palokunnan väelle.

Juhlat on jätetty juhlimatta tiettävästi vain sota-aikana, jolloin huvikielto esti kaikki palokunnan juhlien, silloisten ”palokunnan huvien”, kaltaiset tapahtumat.

 

Perinteinen rakenne

Juhlamarssi tallentui monelle muistikortille.

Jo pikkupoikana opittu kaava juhlan ohjelmasta ja luonteesta pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä. Erityisesti päiväjuhlan rakenne on pysynyt pääpiirteittäin samana vuosikymmeniä.

Juhla alkaa perinteisesti heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina kello 15 palokunnan marssilla, joka kiertää lyhyen lenkin Onkkaalantiellä ja palaa Vilpolaan tuoden marssia seuranneen yleisön mukanaan.

Marssi on ollut minulle jo vuosia kesän virallinen aloitus ja suuri juhlatunnelman luoja: kyläläiset saapuvat katsomaan ylpeästi juhla-asuissaan marssivaa palokuntaa ja samalla kunnioittavat läsnäolollaan suomalaista vapaapalokunta-aatetta. Juhlatunnelma tarttuu niin palokuntalaisiin kuin juhlavieraisiinkin.

Palokunnan perimätiedon mukaan mahdolliset sadepilvet väistyvät juuri ennen marssia ja näin ollen juhlaa on hyvin usein vietetty loistavassa säässä.

Aukusti Koivisto herkisti viimevuotisen juhlayleisön isänmaan lauluilla.

Vielä viimeisten ihmisten valuessa Vilpolaan juhlia vuosikymmeniä juontanut Aimo Kokkola toivottaa jo juhlakansaa tervetulleeksi palokunnan päällikön ojentaessa marssivaa palokuntaa valmiiksi juhlallisuuksia varten. Päiväjuhlan aluksi on perinteisesti nostettu Suomen lippu salkoon merkiksi juhlien alkamisesta sekä pidetty juhlapuhe. Ansioituneita palokuntalaisia on palkittu erilaisilla palkinnoilla, joista vanhin on vuoden palokuntalaiselle jaettava Artton malja.

”Virallisen” osuuden jälkeen on aina ollut muuta ohjelmaa kaikenikäisille. Muun muassa kenttäpelit, arvonta, paloautoajelu ja erilaiset palokuntalaisnäytökset sekä musiikkiesitykset ovat jääneet juhlien vakio-ohjelmaan. Lämmin tunnelma ja rento kesäpäivän vietto tuo kyläläisiä yhteen vuodesta toiseen.

 

Tanssiperinne yhdistää

Nuori palokuntalainen Eemi Syrjä vastaanotti stipendin puheenjohtaja Markku Ruokoselta. Vasemmalla plakettikilvellä palkittu pitkän linjan palokuntlainen Jouko Koivisto.

Sunnuntain päiväjuhlan päätyttyä palokunnan väki alkaa jo pikkuhiljaa valmistautua iltakahdeksalta alkaviin juhlatansseihin. Maanantai-iltana järjestetään lisäksi vielä rääppiäistanssit.

Tanssiperinne palokunnan juhlissa on sekin vuosikymmeniä vanha. Iltoja ovat tahdittaneet vuosien varrella aikansa huippuartistit Dallapesta Tulipunaruusujen kautta Yölintuun.

Kesäillassa on taikaa, kun lähialueen väki kerääntyy tunnelmoimaan Suomen vanhimman toiminnassa olevan tanssilavan, Vilpolan, tanssilattialle. Nuorempi väki ottaa lavalla ensimmäisiä tanssiaskeliaan, lapset leikkivät lavan ulkopuolella ja tauolla seurustellaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa makkaran tai kahvilan antimien ääressä.

Penkit täyttyivät kaikenikäisestä juhlayleisöstä.
– On mukavaa, että myös nuori polvi on löytänyt tämän tilaisuuden, Aimo Kokkola totesi.

Vilpolan tanssilavaan ja ympäristöön liittyy monilla varmasti paljon lämpimiä muistoja. Jo lapsena olin kovin kiinnostunut lavalla soittavista orkestereista. 4-vuotias ujo pikkupoika taisikin saada kipinän soittamiseen juuri Vilpolassa tapittaessaan Korsuorkesteria silmät pyöreinä pitkälle yöhön.

Lukuisten orkestereiden mukaan Vilpolan lämminhenkinen ja nostalginen tunnelma on katoavaa luonnonvaraa Suomen tanssilavoilla. Myös vierailta on tullut hyvää palautetta erityisesti tanssien rennosta ja hyväntuulisesta tunnelmasta, joka vie tanssijat aikamatkalle lavatanssien kulta-ajoille. Nimekkäät artistit takaavat tanssien onnistumisen yhdessä Vilpolan tanssilattian ja hyvän akustiikan kanssa.

 

Yleisöstä nuoriso-osaston kautta hälytysosaston eturiviin

Palokunta-aatteeseen pääsee sisään myös pomppimalla.

Alle kouluikäisenä olin seuraamassa juhlia yleisön puolella isäni kuuluessa palokuntaan, mutta ala-asteen aikana liityimme pikkuveljeni kanssa VPK:n nuoriso-osastoon. Näin ollen marssimisesta ja muusta juhlimisesta tuli ajankohtaista. Ensimmäisen kerran osallistuin marssille 2008, Onkkaalan VPK:n 125-vuotisjuhlissa.

Kymmenen vuoden aikana omalla kohdalla juhlat ovat muuttuneet paljon: vastuuta on tullut lisää, paikka marssirivistössä on siirtynyt marssiosaston viimeisenä marssivasta nuoriso-osastosta aina hälytysosaston pisimpien joukkoon eturiviin, juhlapuku on vaihtunut useampaan kertaan isompaan ja olkapäällekin on ilmestynyt pari tähteä merkiksi vastuutehtävästä.

Siirtyminen yleisöstä nuoriso-osaston kautta vanhempien joukkoon on tuntunut kummalliselta – vastahan sitä oltiin seuraamassa juhlia yleisön puolella.

Yleisellä tasolla järjestelyt eivät ole juuri muuttuneet. Palokunnan väki talkoilee juhlat itse. Jokaisella on oma vastuutehtävänsä ja vanhemmat opettavat nuoremmalle väelle juhlaperinteitä.

Ohjelmakaan ei ole paljoa muuttunut – perinteiset ohjelmanumerot ovat säilyttäneet suosionsa, vaikkakin myös uudemmalle ohjelmalle löytyy omat kannattajansa.

Juhlaympäristöä on viime vuosina kohennettu. Vilpolaan on rakennettu terassi, esiintymislavaa on suurennettu ja WC:t on päivitetty nykyaikaisemmiksi.

Viisi vuotta sitten siirtyessäni nuoriso-osastosta hälytysosastoon aloin itsekin tajuta, että olen muiden palokuntalaisten tapaan osa yli satavuotiasta ketjua. Poikkeuksellisen vanha ja hyvin säilynyt juhlaperinne on yhdistänyt Onkkaalan ja muunkin Pälkäneen väkeä sekä eri sukupolvia niin kauan, että monille juhlista on tullut osa kesää vuosiksi eteenpäin. Voinkin palokuntayhdistyksen puolesta toivottaa kaikki tervetulleiksi jatkamaan perinnettä ja juhlimaan 135-vuotiasta Onkkaalan VPK:ta. Nähdään Heinä-Maariana!

Onkkaalan VPK:n sihteeri jo toisessa polvessa,

Aukusti Koivisto

 

Aukusti Koivisto seurasi ensin raitin varrella, kun isä marssi palokunnan kanssa Vilpolan mäelle. Palokuntaan liityttyään hän on kasvanut nuoriso-osaston kautta hälytysosaston eturiviin.

Onkkaalan VPK:n juhla

  • Juhlia vietetään tänäkin vuonna Heinä-Maariana 1.–2.7.
  • Päiväjuhla alkaa 1.7. klo 15 palokunnan marssilla, josta siirrytään Vilpolaan jatkamaan juhlimista.
  • Päiväjuhlan juontaa Aimo Kokkola ja ohjelmassa on muun muassa arvonta, musiikkia, kenttäpelejä, palkitsemisia, paloautoajelua sekä palokuntalaisnäytöksiä. Naisosasto pitää kahvioita ja pehmiskone on viime vuoden tapaan paikalla. Tapahtuma on ilmainen.
  • Juhlatansseissa 1.7. klo 20 esiintyy Kyösti Mäkimattila & Varjokuva.
  • Rääppiäistansseissa 2.7. klo 20 tanssittaa Hurma.
  • Lisätietoja Onkkaalan VPK:n facebook-sivuilta.

Kommentointi on suljettu.