Olen aloittanut torikauppiaana 42 vuotta sitten isäni ja vaarini jalanjäljillä. Aina olen pyrkinyt tuomaan asiakkaille hyvää mieltä ja monesti olenkin saanut hymyn huulille. Ainahan ne kukat ja taimet eivät kasva toivotulla tavalla, mutta onnistumisiakin tulee.
Torimyynti on aika raskasta työtä. Kuormien kokoamisen lisäksi laatikoiden nostelua moneen kertaan päivässä. Olen ajatellut, että on vielä ikäihmisiä, jotka ovat tottuneet käymään torilla, ja sen vuoksi koittanut tarjota myös heille sen mahdollisuuden. Torikauppa on vähenemässä monessa pitäjässä ja kauppiaat kuolemassa sukupuuttoon, koska tämä ei ole mikään nuorten unelma-ammatti.
Tämä kesä on kuitenkin ollut vaikea ja ristiriitainen. Pälkäneen vanha tori oli ihan käypä myyntipaikkana. Pääsi seurakunnan kahviostakin ostamaan arpoja ja hyviä leivonnaisia. Aamulla kuitenkin piti viedä pöydät ennen kuutta, koska aluetta käytettiin parkkipaikkana ja täytyi toivoa, että se totuttu myyntipaikka olisi vielä vapaa.
Lauantai oli vielä ikävämpi päivä, kun lippu vedettiin puoleen tankoon. Oli noloa olla myymässä kukkia samalla mäellä, mihin omaiset tulivat suremaan heille rakasta ihmistä. Aina ei kerinnyt jaloista pois, vaikka halua olikin.
Uusi tori ei ihan vastannut odotuksiani, koska muutoksen myötä alue muuttui epäkäytännöllisemmäksi. Silti kuulen melkein päivittäin, että miksi ei pysytä torilla, kun kalliilla teille sellainen tehtiin.
Keväällä kun minulle soitettiin, että saadaan olla kunnantalon pihassa, niin aloitin hyvillä mielin myyntikauden. Kyllähän sitä närää ihan syystä tietysti aiheutin kunnantalonkin pihassa, kun kuitenkin meni kolme autopaikkaa. Valikoimaa kuitenkin tulisi olla mukana, kun liikkeelle lähtee. Monille asiakkaille tämä paikka oli mieluisampi hyvin parkkipaikkojen vuoksi. Kunnantalon väelle kyllä kiittäminen, että soivat niin hyvän myyntipaikan käyttöön kesäksi, ja lauantaisinkin sopi olla pidempään.
Minun luonteellani ei tämmöistä työtä pysty kuitenkaan jatkamaan, joka herättää näin paljon pahaa mieltä ihmisten keskuudessa. Kiitän kaikkia ihania ihmisiä, joihin olen Onkkaalan torilla 30 vuoden aikana saanut tutustua, ja jotka ovat tuoneet minulle leivän pöytään! Toivon, että keskustelu netissä ja kylällä loppuu tähän, koska kaikki ovat kuitenkin parhaansa yrittäneet!
Ystävällisin terveisin,
Johanna Nokkonen
Kommentointi on suljettu.