Jos Pälkäneen rauniokirkko olisi Luopioisten kirkolla tai Aitoossa, se olisi varmaankin jo katettu. Sen verran aktiivisemmalta ja toimeen tarttuvaisemmalta väki siellä vaikuttaa. On Kukkia Triatholonia, Kukkian Kierrosta, Liekkiä, Navettaa ja Kirkastuksia. Onko Pälkäneen puolella mitään vastaavaa? Olipa kerran markkinat, mutta nekin kuivuivat kokoon.
Tähän kaikkeen on sosioekonomiset syyt aikojen takaa. Pälkäneen vallanpidon rakenne on ollut erilainen kuin vanhassa Luopioisissa. Pälkäneellä on nukuttu hurskaan unta isäntien toteuttaessa ammattitaitoisten kunnanjohtajien esityksiä, on menty hiljaa eteenpäin, hissukseen ja jahkaillen. Luopioisissa on nuorta voimaa, viime vuosisadan alkupuolen yhteiskunnallisten uudistusten ja muutosten jälkeen valtarakenteet ovat vaihtuneet ja talkoohenki elää yhä edelleen.
Kun nyt olemme yksi ja sama kunta, toivottavasti toimeen tarttumisen into ja talkoohenki leviäisivät vanhan Pälkäneenkin puolelle. En itse tiedä muita aktiivisia kuin Leijonat, Onkkaalan VPK ja Laitikkalan kyläyhteisö. Mutta enhän minä kaikkea tiedäkään.
Oli Pälkäneelläkin joskus ennen talkoohenkeä. 111 vuotta sitten Nuijan Talo nousi pystyyn vuodessa, vahvan yhteisen yrittämisen tuloksena. Ja häivähdys tätä talkoomieltä oli vielä sodan jälkeenkin, kun saatiin aikaiseksi Pälkäneen Yhteiskoulu. En oikein ymmärrä, mitä vanhoilla pälkäneläisillä on rauniokirkkoa vastaan. Onkohan se jonkinlaista häpeää sen takia, kun kirkko aikoinaan jätettiin heitteille?
Paul Tiililä
Kommentointi on suljettu.