Ympärilleen katseleva Esko Kyyhkynen nyökkäilee hyväksyvästi. Pirteät värit sopivat yhteen harmaan kanssa, harmaasta seinästä valo ei puolestaan heijastele häiritsevästi vaan seinän ja valaistuksen yhdistelmä päästää pääosaan sen, joka sinne kuuluukin. Pelikentän ja sen sankarit.
– Tykkään ilmeestä, tykkään sävystä. Tämä on sellainen hyvän mielen areena. Hyvälle mielellehän täällä liikkuessa väkisinkin tulee, Suomen salibandyliiton olosuhdepäällikkö Kyyhkynen innostuu.
Hän sanoo jo käyttäneensä Pälkäneen liikuntakeskusta viitekohteena monelle salibandyareenoja piirtävälle suunnittelijalle.
– Mielenkiintoista ja jopa poikkeuksellista, kun pieni kunta rakentaa hallin, jossa on kaksi kenttää. Se on hieno panostus liikuntaan koko Pälkäneen kunnalta.
Suuria salibandykäyttöön kelpaavia kenttiä valmistuu tänä vuonna varsin hyvää tahtia, ja harrastustilojen taso nousee sen myötä koko ajan. Pirkanmaalla esimerkiksi Kauppi Sports Centrellä on tarjota jopa kolme suurta kenttää. Silti lisää tiloja salibandykäyttöön kaivattaisiin.
Tampereella pelataan pitkälti yksityisissä liikuntahalleissa, ympäröivissä kunnissa pelit käydään koulujen liikuntasaleissa ja kuntien omistamissa liikuntahalleissa. Yhä enemmän myös seurat ovat Luja-Lukko Areenan tavoin ottaneet roolia peliolosuhteiden kuntoon saamisessa; esimerkiksi O2 Jyväskylässä ja KooVee Tampereella ovat hankkineet itselleen oman liikuntahallin.
Pelejä tulee riittämään myös Pälkäneen uudelle kentälle. Salibandyliiton aluevastaavan Matti Parviaisen mukaan areenalla isännöivät turnauksia niin Lujan edustus- ja kakkosjoukkue kuin naiset ja junioritkin.
Salibandyliiton Kyyhkynen kehittäisi liikuntahallin ja koulun aluetta vielä ympärivuotiseen pelaamiseen soveltuvalla pihakentällä.
Ajanmukaiset tilat potkivat eteenpäin
– Ilolla tervehdimme jokaista uutta hanketta, joka tarjoaa hyvät asianmukaiset tilat harrastaa – oli se sitten Helsingissä tai Pälkäneellä, sanoo Suomen koripalloliiton kilpailujohtaja ja alkuvuodesta väliaikaisena toimitusjohtajanakin työskennellyt Tom Westerholm.
Harrastustiloille on koripalloilijoiden keskuudessa tarvetta: harrastajamäärä nousi viime vuonna ensimmäistä kertaa yli 20 000:n. Westerholmin mukaan kasvua on ollut viime vuosina etenkin nuorimmissa ikäluokissa. Harrastajamäärien kasvaessa ongelmaksi on muodostunut tilojen riittävyys.
– Tilat eivät ole pysyneet kasvun perässä. Kamppailu salivuoroista on tiukkaa, ja olosuhdeasia on meillä eräänlaisena pullonkaulana. Joissakin kunnissa on onneksi pystytty vastaamaan huutoon.
Ajanmukaiset tilat eivät ole itsestäänselvyys korkeillakaan sarjatasoilla. Isoja liikuntahalleja on valmistunut maahan verkkaiseen tahtiin, ja merkittävä osa halleista alkaa lähestyä 30–40 vuoden ikää.
Westerholm näkee uusien toimivien tilojen tehoavan yhtenä vaikuttajana taistelussa lopettamisia vastaan – ja toisaalta vievän pelaajia ja joukkueita eteenpäin. On helpompi jatkaa kerran viikossa kaveriporukan kesken pelailua tai lopettaa, jos ei ole tarjolla kuin ”postimerkin kokoinen tila vanhassa jumppasalissa”.
– Olemme miettineet myös aikuisten harrastetoiminnan jalostamista – voisiko esimerkiksi kolmella kolmea vastaan pelaaminen toimia kuntourheilun puolella. ”Drop out” -ilmiötä pyrimme tilkitsemään mahdollisimman paljon.
Pälkäneen koripalloväki on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että uusien tilojen myötä vuoromääriä voi olla mahdollista kasvattaa aiemmasta.
– Usein voi olla niinkin, että harrastamisen olosuhteet paranevat, mutta vuorojen lukumäärä ei, koska vanhoja tiloja poistuu vastaavasti käytöstä.
Kommentointi on suljettu.