Vastinetta verorahoille?

Rautahovin vaalipaneeliin osallistuneet kansanedustajat kannattivat lämpimästi lähes yhtenä henkilönä (vain Satu Hassi empi) kaksoiskuntalaisuutta eli mökkikunnan oikeutta päästä osille muualla vakinaisesti asuvan mökkiläisen kunnallisveroista.

Kokonaan huomiotta jäi se, miten ”kotikunnat” kattaisivat tästä veronsiirrosta aiheutuvat tulonmenetykset, ”äyriä” nostamallako?

Kaksoiskuntalaisuus esitettiin myönteisenä, peräti tavoiteltavana asiana. No, ”anoihan” Virokin muinoin päästä osaksi Neuvostoliittoa.

Arvon raati pohti myös, miten pakkokuntalaiset saisivat mökkikunnasta verorahoilleen vastinetta löytämättä kuitenkaan mitään konkreettista. Mahdotonta se olisi ollutkin, jos katsoo vähänkin tarkemmin kunnan tuottamia palveluja nimenomaan mökkiläisen kannalta.

Vuoden 2018 talousarviossa Pälkäneen noin – 38 miljoonan euron toimintakate (toimintatuotot – kulut) koostuu lähes kokonaan kahdesta pääluokasta, ”sotesta” (noin 24 miljoonaa euroa) ja ”sivistyksestä” (noin 12 miljoonaa euroa), joita kumpaakaan mökkiläinen ei käytä, eikä voikaan käyttää teoreettista terveyskeskuskäyntiä lukuun ottamatta, joka sekin veloitetaan täysimääräisenä mökkiläisen kotikunnalta.

Mainitut kaksi palvelukokonaisuutta vievät siis lähes kaikki rahat. Lopuilla ”roposilla” tuotetaan moninaisia palveluja, kuten hallinto-, elinkeino-, kulttuuri-, liikunta-, vapaa-ajan- ja yhdyskuntatekniikan ym. palveluja, jotka eivät tavallista mökkiläistä sen kummemmin kosketa, ellei satunnaista kauppareissua kylänraittia pitkin lasketa.

Näin ollen mökkiverolla ei ole minkäänlaisia perusteita, jos verolta edellytetään jotakin vastikkeeksi, kuten kai järkevässä taloudenpidossa pitäisi. Toisaalta, käytännössä vastikkeetontahan se on tämä kiinteistöverokin YLE-verosta puhumattakaan!

Lottovoittoja odotellessa kaikkien taloudellisten toimijoiden, myös kuntien lienee varminta omalla pohjallaan seisten vaan keskittyä kulujen jatkuvaan, kriittiseen seurantaan ja ennen kaikkea sopeuttaa menot tuloihin, eikä päinvastoin. Jo äitini opetti ”Eivät ne suuret tulot, vaan pienet menot!”.

 

Hannu Uusikartano

Valkeakoski, satunnaisesti Puutikkala

Kommentointi on suljettu.