Kesällä 2017 ”luonnonsuojelijoiden” johdolla pidettiin porua mehiläisten vähentymisestä ja siitä seuraavasta ekologisesta ongelmasta, kasvien pölytysvajeesta. Ilmiölle piti luonnollisesti löytää syyllinen. No se löytyi tehomaataloudesta ja sen harjoittamasta tuhohyönteisten- sekä rikkakasvien torjuntaruiskutuksista. Jostain syystä viime kesänä oli mehiläisten ja hyönteisten määrä huomattavan suuri. Käsittääkseni ruiskutuksien määrää ei kuitenkaan ole olennaisesti vähennetty. Olikohan uutisointiin sotkettu hiukkanen populismia, kuten seuraavaankin.
Muutama vuosikynnen taaksepäin paasattiin silloisen metsien hakkuuvauhdin johtavan ”maapallon keuhkojen” tukahduttamiseen. Silloin syyllistä haettiin metsäteollisuudesta ja ryöstöhakkuista. Suomessa metsät voivat kuitenkin edelleen hyvin ja tilanne on hallinnassa. Hakkuita voidaan edelleen lisätä. Hakkuiden sektorilla työtä pitäisi erityisesti tehdä sademetsäalueiden suojelussa.
Maamme vaikutus maapallon kasvihuonepäästöjen aiheuttajana on olematon. Meidän tulisi painostaa erityisesti niitä maita, jotka eivät välitä tuon taivaallista päästörajoituksista. Pahimpia eivät ole Länsimaat vaan muun muassa Venäjä, Kiina ja Intia.
Keskustelu ilmastomuutoksesta käydään valitettavasti osin populistisin eväin. Lämpötilojen mittaustarkkuuksille vuosisatojen taakse pitää suhtautua varauksin. Väitetään maapallon lämmenneen ihmisen vaikutuksesta vuosisatojen aikana asteilla tai sen kymmenes osilla. Ovatko mittaustulokset sataprosenttisen oikein? Kysymyksen selvittelyssä pitäisi unohtaa tarkoitushakuinen populistinen suuntaus ja paneutua vakavasti itse asiaan. YK:n ilmastopaneelin IPCC: raportti on otettava vakavasti huomioon, tekemättä siitä politiikan asetta.
Käyttötottumuksiamme muuttamalla voimme osallistua ilmastonmuutostalkoisiin. On selvää, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä pitää pienentää ja kehittää uusia energialähteitä. Näitä ongelmia ei ratkaista kalliilla tuulivoimalla. Tarvitaan muun muassa ydinenergiaa ja sen turvallisempaa tuottamista. Energiatalkoisiin pitää löytyä realistinen maksu-, valvonta- ja sanktiojärjestelmä. Keskustelua pitäisi myös käydä maapallon väestön kasvusta ja sen rajoittamisesta.
Tämä on aihe josta on pitkään vaiettu. Aihe on arka, mutta siitä pitäisi kuitenkin voida keskustella. Mikä on se ihmisten jalkaparien määrä, jonka maapallomme jaksaa kantaa. Onko meillä liikaa hapenkuluttajia? Jokin aika sitten löydettiin tuhoutuneen Mayakansan rauniokaupunki Meksikosta. Kerrottiin; lahjakas kansa, jonka arvioitiin tuhoutuneen liikakansoituksen, juomaveden saastumisen ja kansan ”rappeutumisen” johdosta. Tästä pitäisi ottaa oppia nykyaikaan ja unohtaa Rinteen malli. Kansojen joukkoliikehdintä, sotia pakenemalla ja elintason kohentamisen perässä juokseminen ovat vakava ongelma. Länsi-Eurooppaan ei tarvitse luoda pakolaisongelmaa. Ongelmat tulisi voida ratkaista siellä, missä ne syntyvät.
Markku Lehtinen
Tampere
Kommentointi on suljettu.