Viimeisimmässä SHL:n numerossa käsiteltiin hyvin seikkaperäisesti autioituvan kylänraitin ongelmaa, syitä, seurauksia sekä sitä miten sen elämää voisi vilkastuttaa. Asialle antoi oivallisesti väriä katsaus historiaan, aikaan kun kylänraitti oli vielä valtaväylä Tampereen ja Hämeenlinnan/Lahden väliä kulkevalle liikenteelle ja Pälkäneen keskus täynnä eri alojen erikoisliikkeitä.
Itse olen seurannut muutosta hiipuvaksi kyläkeskukseksi ulkopaikkakuntalaisena kesäasukkaana nyt 41 vuoden ajan. Omat kokemukseni rajoittuvat tosin touko–lokakuun väliseen, vilkkaimpaan aikaan, mutta on raittia tullut silloin tällöin käveltyä myös tien ollessa luminen.
Minäkin muistan vielä Mimman kievarin ja nakkikioskin, kenkäkaupan, kirjakaupan siellä kirkon kupeessa – ja Tervapirtin vielä kauempana. Ja olihan Vainion sahakin silloin vielä ja Järvenpään kauppa. Tuolloin elettiin 70-luvun loppua.
Tänään kylänraitti on ulkoisesti samannäköinen mutta samalla niin erinäköinen. Kaupankäynti, elämä, ihmisvilinä, liikenne sekä monet kaupat ovat siirtyneet muualle kylän painopisteen siirryttyä vähitellen ”ison tien” varteen Lahdentielle. Me varmaan kaikki muistamme miten ja milloin muutos alkoi pikkuhiljaa tapahtua. Tärkein kysymys on kuitenkin miksi näin on tapahtunut. Me emme tule sitä vain aina ajatelleeksi.
Kun itse olen kaupankäynnin ammattilainen ja seurannut työtehtävieni puolesta eri toimialoja, niiden rakennemuutoksia sekä niihin liittyviä teknisiä ja palvelullisia muutoksia ajattelin tuoda esiin näkemyksiäni tästä asiasta.
Uusi tie ja vähittäiskauppojen uusi sijainti laukaisivat muutoksen
Uusi valtatie, autoistuminen, ihmisten kiireen lisääntyminen, elintason nousu sekä uusien isompien liiketilojen rakentuminen valtatien varteen veivät pikkuhiljaa painopisteen Osuuspankin talolta ylös ja sivuun nykyisen kunnantalon kupeeseen. Kun K-kauppa rakennettiin vilkkaaseen risteykseen, muutti se jo yksin päivittäistavarakaupan painopistettä nopeasti ison tien varteen.
Sale ja Siwa sinnittelivät pitkään pienempinä vaihtoehtoina raitilla ennen kuin uusi S-market päätettiin rakentaa näkyvälle paikalle kirkon viereen, sinne missä suurimmat ihmisvirrat liikkuvat. Samalla kylän painopiste siirtyi lopullisesti nykyiseen paikkaansa. Myöhemmin perässä tuli vielä apteekki muutama vuosi sitten.
Löytötex, pizzeria ja kukkakauppa jaksavat sinnitellä vielä toistaiseksi. Urheilukauppa valmistautuu lopettamaan toimintansa.
Tämä vaiheittainen muutos ei kuitenkaan ollut ensimmäinen sillä jo aiemmin keskusta oli siirtynyt pikkuhiljaa Kankilantieltä alaspäin sinne missä pankit nyt vielä ovat. Nyt kun mietin tarkemmin, niin tämä kaikki ei olekaan tapahtunut sittenkään niin yllättäen, sillä uusi tie taidettiin rakentaa jo 1970-luvun alussa.
Ostovoima ja asiakasvirrat määräävät kunnan keskustan uuden sijainnin
Niin hassulta kuin se tuntuukin, niin kaksi tahoa määräävät nykyään kaikkien kylien keskustan, liikutaan missä tahansa kunnassa Suomessa. Näin se vaan on. Se on myös ymmärrettävää, sillä tämän päivän maailmassa taloudellinen tehokkuus sekä hyöty sanelevat ne pisteet, johon kaikki haluavat tulla, mutta jotka kuitenkin rakentuvat aina K-kaupan ja Osuuskaupan ympärille. Kun vanhassa paikassa ei ole tarpeeksi tilaa, niin etsitään uusi paikka.
Käytännössä nämä kaksi ketjua sijaitsevat aina lähekkäin tai jopa vierekkäin. Jompi kumpi on ensin – ja toinen seuraa sitä perässä. Paikat on optimoitu siten, että ne ovat sekä näkyvällä että helposti autolla (huom. omalla autolla) saavutettavissa paikassa.
Myös niiden tavaravalikoima sekä myymäläkoko ovat jotain aivan muuta kuin vuosikymmeniä sitten. Asiakkaan on helppoa asioida, kun saa ostettua kaiken yhdellä kerralla. Toisaalta, myös kaupankäyntikerrat sekä keskiostojen määrät ovat kasvaneet.
Ihmiset menevät sinne mihin palvelut ovat keskittyneet
Ei ole sattumaa, että kylänraitti on autioitunut. Jokainen meistä voi laskeskella itsekseen mistä hankkii ruoan, juoman ja muut arjen tarvikkeet (päivittäistavarat), montako kauppareissua tekee viikossa ja mikä on suurin piirtein kertaostoksen suuruus per kerta ja per kauppa. Nämähän ovat sen kaiken laskennan perusta ja tärkein tekijä keskustan palveluiden syntymiselle (ja häviämiselle).
Sinua kiinnostaa syntyvä luku syntyvien kustannuksen takia, kauppiasta taas syntyvän liikevaihdon takia. Lounasaikaan käyt ehkä syömässä, viikonloppuisin illalla saatat piipahtaa ravintolassa ja jokunen kerta vuodessa saatat hankkia erikoismyymälästä jonkun suuremman kertaostoksen (urheiluväline, tekniikkaa, vaatteita, työkalu jne.).
Kaupankäyntikertoja per ihminen/talous on vuodessa noin pari sataa, mutta näistä valtaosa, ehkä 90 prosenttia kohdistuu niihin muutamiin keskeisiin pisteisiin, joissa sattumoisin se K- ja S-kirjain loistavat katolla.
Ilmiselvästä syystä myös apteekki siirtyi uuteen paikkaan perässä pois kylänraitilta. Kannattaa olla siellä missä ihmiset liikkuvat jo muutenkin, sillä se lisää myyntiä.
Pysähtyykö kehitys vai tuleeko tilalle jotain uutta?
Kaupan kehitys ei tule pysähtymään tähän. Vauhti tulee itse asiassa vielä kiihtymään tästä. Ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua suuri osa kaupan päivittäisostoksista noudetaan valmiiksi kassiin pakattuna myymälän noutopisteestä tai toimitetaan sinulle suoraan kotiin.
Kaupungeissa jo osa lounaistakin toimitetaan kotiin tai työpaikalle lähettipalveluna sinne missä sinä työskentelet. Tämä kehityssuunta toimii toki vain suurimmissa kaupungeissa ja niissäkin vielä kangerrellen. Mutta tämä vain uutena esimerkkinä miten maailma ja toimintatavat sekä palvelut muuttuvat.
Nuori sukupolvi on jo tänään aktiivinen ja se kokeilee uusia sähköisiä palveluita/itsepalveluita ennakkoluulottomasti ja mielellään. Verkkokauppa on meille suurelle osalle jo arkea mutta se ei paljon huonojalkaista, nettiä käyttämätöntä vanhusta auta – päinvastoin.
Onneksi sentään kylällä pankissa käynti ei ole toistaiseksi ”kiellettyä tai maksullista”. Suurimmissa kaupungeissa pankin saliin ei ole juuri enää menemistä ellet halua lainaa. Pikavipin kiskurikorolla saa tosin jo pelkällä kännykällä, eikä epäilyttävät luottotiedotkaan ole mikään este. Tämä esimerkkinä siitä ettei kaikki uusi kehitys ole pelkästään aina hyvästä.
Pelkona kylänraitin lopulliselle kuihtumiselle ovat nähdäkseni pankkien, Löytötexin, kukkakaupan ja/tai Sarandan toiminnan loppuminen tai siirtyminen. Jo yhdenkin lähtö heikentää kylänraitin elinvoimaa entisestään jopa ratkaisevasti.
Mitä tilalle – miten vipinää ja uusia palveluita kylänraitille?
Lehdessä esitettiin pitkä lista toiveita kuihtuvan kylänraitin elvyttämiseksi ja kaupan piristämiseksi. Valtaosa niistä ovat toiveajattelua, jotka perustuvat enemmän tunteeseen kuin rationaaliseen ajatteluun tai toiminnan taloudellisiin elinmahdollisuuksiin.
On täysin inhimillistä kaivata ja toivoa jotain entistä palaavaksi. Vaikka tämä saattaa kuulostaa tylyltä, jopa toivottomalta, niin hädän hetkellä on ajateltava kylmän analyyttisesti sekä vain faktoihin perustuen.
Nyt kun kylmä suihku on pudotettu niskaan, niin voimme miettiä muutamaa teoreettista mahdollisuutta tarkemmin. Suurin, tärkein ja vaikuttavin yksittäinen tekijä kylänraitin elvyttämiseksi olisi saada Lidlin myymälä ja siihen Alko.
Me kaikki ymmärrämme että tämä ei ole kuntalaisista tai kunnastakaan kiinni vaan Lidlistä sekä Alkosta. Jos, siis jos, tämä toteutuisi jonnekin kylänraitin varteen lähelle Kostianvirtaa, niin se tarkoittaisi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia lähellä oleville liiketiloille, koska siellä missä ihmiset liikkuisivat muutenkin, syntyy väistämättä myös muita palveluita sekä tarjontaa.
Jos Lidliä ei tule kylänraitille niin mistä sitten apu
Kaupallisen toiminnan yksi tärkeä sääntö on se, että tarjoa sitä mille on kysyntää. Toinen tärkeä sääntö koskee palveluntarjoajaa ja kuuluu ”ovipumpun pitää liikkua tasaiseen tahtiin joka kauppapäivä”.
Sama ajatus soveltuu myös verkkokauppaan vaikka se ei edellytä välttämättä kiinteää toimipistettä.
Artikkelissa oli listattuna iso joukko hyviä, toteuttamiskelpoisia ideoita. Mutta ennen kuin kahvila tai jäätelöbaari avaa ovensa, niin yrittäjä taatusti laskee moneen kertaan, kuinka monta kertaa se myymälän ovi tulee keskimäärin aukeamaan. Kymmenen kertaa ei varmasti riitä, mutta riittääkö sata kertaa päivässä… vai pitääkö olla yli 200 kertaa päivässä, viitenä päivänä viikossa. Ja tähän vaikuttaa se, mitä yritys tarjoaa ja miten asiakaskunta käyttää sen palveluita, kuinka suosituksi liike tai palvelu tulee.
Tunnetusti ainutlaatuinen, hyvälaatuinen tuote tai konsepti voi saada suurenkin suosion nopeasti ja se voi jatkua vuodesta toiseen. Vain tällöin syntyy toiminnalliset ja taloudelliset toimintaedellytykset sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Mieleen tulee Kesänmaun erikois- ja paikallistuotteet kesäaikana Laitikkalassa sekä Vehoniemen automuseon kahvilatoiminta lähialueen erikoisuuksista. Myös Liekki Luopioisissa ja Sappeen toiminta täyttävät menestyksen merkit. ”Jos olet alueesi ainut ja paras tarjoaja markkinoilla ja jolla on tasainen kysyntä ympäri vuoden – menestyt varmasti”.
On hyvä myös muistaa ettei varsinkaan sesonkiluonteinen työ aina tarjoa ympärivuotista elantoa. Mitäs jos rakentaisitkin busineksesi kahden sesongin varaan?
Katsokaa mallia muilta ja tehkää siitä ”My way, Our way – Kylänraitti way”
Lopuksi muutama ajatus uusiksi ideoiksi kylänraitille. Tai teillähän on yksi hyvä konsepti jo valmiinakin, Pimeän kaupan ilta. Laajentakaa sitä esimerkiksi neljä kertaa vuodessa tapahtuvaksi sesonkitapahtumaksi. Nimen keksiminen niille tuskin lienee vaikeata.
Toiseksi tulee mieleen kierrätyksen liittyvä liiketoiminta ja siitä erityisesti Kierrätyskeskusten menestystarina Suomessa. Etenkin nykynuorten ja perheiden tietoisuus ylikulutuksen muuttamisesta paremman kierrättämisen suuntaan on jo iso tekijä Suomessa kuin maailmallakin.
Selvästi kuulostaa myös siltä, että pienkorjaustoiminnalle on jo tilaus, kysyntä ja asiakaskuntakin valmiina. Nyt jonkun uuden yrittäjän tai porukan pitää vain ruveta tuumasta toimeen! Siinä sivussa (jopa samassa tilassa) voisi toimia myös jokin täysin toisen alan yrittäjä, on se sitten vaikka korjaustoimintaan, verkkokauppatoimitusten noutoon tai vaikka kylän harrastus- ja vapaa-ajantoimintaan liittyvää. Ja tunnetusti paikkakuntalaisten toiveita kuuntelevat toimijat saavat varaslähdön yrittäjyyteen.
Pienolutpanimo voisi myös olla mielenkiintoinen ja kysytty yhteistyössä esimerkiksi Kostian kievarin kanssa. Ja pitäähän jokaisen elävän kylänraitin varrella olla oma ravintola.
Onhan noita vaihtoehtoja ideoille mutta kaiken a ja o ovat: aloita toiminta (yrittäjä) – ja käytä kylänraitin palveluita (asiakkaat). Elävä kylänraitti syntyy ihmisistä ja kauppa syntyy myyjän ja ostajan välisestä kaupankäynnistä. Kun kummatkin voivat hyvin niin kaikki voittavat, myös me kylänraitilla viihtyvät kesäasukkaat.
Jos saa oikein kunnolla haaveilla
Miltä kuulostaisi vuotuinen Pälkäne Punishment -kestävyyskilpailu, rauniokirkkoon sen suunnittelunkilpailun aikanaan voittaneen lasikatteen toteutus ja siihen Mikki Kuntun ympärivuotinen maailmankuulu muuttuva valaistus tai kansainvälinen SUP (Saakelin-Upee-Pälkäne) -suppausmaraton Kostianvirta-Valkeakoski.
Jos haluaa parantaa entistäkin enemmän Pälkäneen ja sen kylänraitin tunnettuutta – se pitää tehdä tavalla, joka huomataan. Tavalla joka jää mieleen. Tavalla joka tekee kylänraitista ja koko paikkakunnasta mielenkiintoisen. Erotu Pälkäne, PLKN!
Jukka Salminen
kesäpälkäneläinen Espoosta
Kommentointi on suljettu.