Kesän kysymyksiä – kasvien nimet kiinnostavat

Sarjarimpi on kookas vesikasvi ja helppo tuntea kukinnostaan

Viime viikkoina on tullut useita kysymyksiä, joissa kysytään kasvin nimeä. Useita meistä kiinnostaa tieto, millä kasvia tulisi kutsua. Onhan ihmisellekin nimi tärkeä, miksei sitten kasville. Usein kysyjän kuulee sanovan, että se on jokin heinä, tai sillä on sininen kukka tai se on joku vesikasvi. Näillä ei vielä päästä kasvista selvyyteen. Nimi vaatii tarkennusta. Usein kysymys tulee tutulta ja hän jo tietää, mitä minä haluan kasvista kuulla. Hän kertoo koon, kasvupaikan, kukan muodon ja värin, lehtien asennon varrella. Jos kuvaa ei ole, niin näillä tiedoilla pääsee jo hyvinkin pitkälle lajinmäärityksessä eli kasvin nimessä. Kuva tietenkin on paras ellei ole näyttää itse kasvia livenä. Tällä tavalla selvisi myös Luopioisten toinen nurmiajuruohon kasvupaikka. Kuvat olivat sen verran tarkkoja, että pienetkin tuntomerkit näkyivät. Kiitos tiedosta.

Kysymyksistä voisi päätellä, että ennen yleiset kasvit ovat nyt harvinaisia ja aiheuttavat päänvaivaa. Niinpä kysymys sinisen ruiskukan nimestä on tällä hetkellä ajankohtainen, mutta 1960-luvulla sen kaikki tunsivat. Samoin ketoneilikka on käynyt tuntemattomaksi samalla kun se on harvinaistunut. Tämä lienee ihan luonnollista. Kun olen lehdessä kertonut jostain kasvista, esim. kämmeköistä muutama viikko sitten, tulee kysymyksiä näistä: onko se nyt tämä, nyt tuonkin tunnen, tässähän se on kasvanut pellonreunassa jo monta vuotta, en vain ole tuntenut jne.

Tarkkasilmäinen saa olla, että nurmiajuruohon erottaa lähilajeista

Edelleen tulee myös sellaisia kysymyksiä, joista ei pääse edes kuvan kautta selvyyteen, niin kuin oli viime viikon neidonkieli. Silloin yleensä menen paikan päälle katsomaan ja usein kasvin nimi silloin myös selviää. Näin löytyi sarjarimmelle uusi kasvupaikka viime kesänä. Myös jotkin metsään eksyneet koristekasvit ovat saaneet katsojan liikkeelle. Yleensä silloin on kyse roskien viemisestä metsään ja näin puutarhan koriste on päässyt leviämään maastoon. Laaja kasvusto helminukkajäkkärää löytyi taannoin tällä tavalla synkästä kuusikosta. Eihän sen paikka siellä ole ja todellisuudessahan puutarhajätteiden vienti metsään on kielletty. Täällä maaseudulla se vain on ollut vanha tapa eikä sellaisesta päästä niin helposti eroon. Puutarhajätteet kannattaa polttaa tai kompostoida.

Tämä maahinen osoittautui kääväksi.

Ämmätsän kylältä tuli viikko sitten aivan kummallinen viesti, jota oli pakko mennä katsomaan. Paikan päälläkään tämä maahiselta näyttävä kasvannainen ei ensin auennut ollenkaan, mutta sitten se kääntelyn ja kopistelun jälkeen osoittautui kääväksi, lajista vaan ei tullut varmuutta. Sieni oli kasvanut pimeässä puupinon alla ja pyristellyt sieltä kohti valoa niin kuin kasvitkin tekevät. Kerros kerrokselta se oli muovannut itseään oudon näköiseksi kakkaraksi. Kaikkea sitä löytyykin, kun tarkkaan katselee.

Kysymykset ovat varmaan mielenkiintoisia niin kysyjästä kuin vastaajastakin. Jos johonkin ei vastausta kuulu, niin kysymys on saattanut hautautua sähköpostin uumeniin. Ehkä silloin kannattaa kysyä uudelleen. Pyrin vastaamaan aina parin päivän kuluessa, jotta unohtumista ei pääsisi tapahtumaan.

Tuomo Kuitunen

Koristekasvit joutuvat usein roskien mukana metsään, tässä helminukkajäkkärä

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
SHL DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.