Muistoja Erkistä

Muistokirjoitus

Erkki Toivari.

Luopioisten kirkonkylän suunnasta lähestyi soutuvene Rajalansaarta, jossa saunojia olikin jo iso porukka. Joku totesi: Toivarin Erkkihän se sieltä soutelee. Erkki veti veneensä rannalle ja liittyi joukkoon. Rantaan päästyään mies totesi: ”Tänään tulin niin ja niin monta vetoa vähemmällä kuin viimeksi.” Laskeminen ei tuottanut vaikeuksia, kauppias kun Erkki oli.

Erkki tuntui olevan kaikille tuttu. Hänellä olikin suuri ystävä- ja tuttavapiiri. Paikalliset asukkaat ja kesänviettäjät tiesivät, mistä kysyä neuvoa ja apua mitä moninaisimmissa asioissa. Hänellä oli myös muistissa valtavasti mukavia paikallisia tarinoita ja juttuja. Siinä keittokatoksessakin niitä porukalla kuunneltiin.

Erkki teki kauppiaana pitkän päivätyön, joka venyi usein iltaan. Hän toimitti ostoksia kaupan sulkemisen jälkeen asiakkaille, jotka eivät itse voineet kaupassa käydä. Erkki otti kaupan vastuulleen jo nuorena isän varhaisen poismenon vuoksi. Pitkistä päivistä huolimatta koskaan en tavannut Erkkiä huonotuulisena, vaikka varmaan väsymys painoi.

Kylä tuntuu nyt tyhjältä ja hiljaiselta. Erkki on poissa. Hän lähti aivan liian aikaisin, pienet lapsenlapsensa olisivat pappaa tarvinneet. Tuija-vaimon kanssa hänellä oli yhteistä taivalta lähes 40 vuotta. Jo seurusteluaikana Erkki ja Tuija kävivät tutustumassa Laipanmaan hienoihin maisemiin. Ajeltiin Kukkialla Erkin vaarin teettämällä isolla keskimoottoriveneellä ja retkeiltiin Haltian selän saarissa.

Erkin poismeno on suuri menetys koko Kukkian seudulle. On ihmeellistä, miten suuren aukon yhden ihmisen lähtö jättää mieliimme. Hän oli mukana monissa paikallisissa yhdistyksissä, Luopioisten yrittäjienkin puheenjohtaja kaikkiaan 14 vuotta. Kukkia -seura oli varmaankin niistä hänelle itselleen tärkein.

Erkki oli kotiseutumies viimeisen päälle. Hän tunsi kotiseutunsa väen, talojen ja sukujen tarinat monen sukupolven ajalta. Erkki oli myös ehtymätön ideasampo, joka jaksoi positiivisessa hengessä miettiä yhä uusia keinoja kohentaa Luopioisten oloja ja eloja. Kukkia-seuran hankkeena on ollut toteuttaa liikuntahallin takana olevaan monttuun pieni ulkoilmanäyttämö teatteriesityksiä ja konsertteja varten. Päivää ennen kuolemaansa Erkki esitteli minulle piirtämäänsä luonnosta teatterista katettuine katsomoineen.

Erkki oli myös luontoihminen. Poikiensa kanssa hän retkeili Laipassa, johon oli tutustunut jo pikkupoikana oman isänsä kanssa. Kukkia oli Erkille rakas ja tärkeä, sen salmet ja saaret tuttuja, sen kalat odottivat pyydyksiä.

Kirkonkylällä toimi aikoinaan näytelmäseura Lyhty. Erkki oli mukana näytelmätoiminnassa monet vuodet. Viimeksi Rautajärvellä, Rautajärven kyläteatterin tuottamassa Kalle Antinpoika-näytelmässä, jossa Erkki esitti Heikkilän herastuomarin jykevän roolin hyvin uskottavasti. Musiikillakin oli sijansa Erkin elämässä. Kirpparilla saattoi soida Metsäkukkia, jos sattui sopiva haitari löytymään.

Monet kerrat tieni johti Erkin puheille kysymään milloin mitäkin, pientä tai suurta asiaa. Jos mieltä painoi jokin miete tai tuuma, kannatti poiketa Erkin luo asiaa yhdessä pohtimaan. Erkki ilmaisi mielipiteensä selkeästi, mutta oli silti aina sovitteleva asioita pohtiessaan.

Me kyläläiset ja kesäasukkaat menetimme tärkeän ihmisen, joka oli aina valmis auttamaan ja palvelemaan hienolla tavalla. Sellainen oli Toivarin Erkki, laatumies.

Perttu Pohjanperä

Kyläläinen Luopioisista

Yksi kommentti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?