Moldovalaisten ja latvialaisten tulo tilalle jäissä – Niitty-Seppälän Jukka Kittilä: viljelijöitä turha syyllistää siitä, että he suosivat ulkomaista työvoimaa

Terttu ja Urho Kittilä istuttavat perunoita kasvihuoneeseen Niitty-Seppälän tilalla maaliskuun lopussa. Kuva: Jukka Kittilä.

Niitty-Seppälän tilalla Pälkäneellä perunaa ja hernettä laitetaan maahan. Vihannesten istuttamiset alkavat olla käsillä. Tilalla mansikkaa on 12 hehtaaria, hernettä kuusi hehtaaria, perunaa runsas hehtaari ja vadelmaa kasvihuoneessa.

Jännitysmomentti töiden alla on työvoiman saanti. Niitty-Seppälässäkin on noin 70 ulkomaiselle kausityöntekijälle tarve. Noin 15–20 suomalaista työntekijää on vastannut kesätorin, kahvilan ja eläinpihan pyörittämisestä.

– Tuosta huoltovarmuuden kannalta merkittävästä 1500 työntekijästä luvattiin meille neljä. Sainkin kaksi Moldovasta ja kaksi Latviasta, mutta toistaiseksi heidän maahantulonsa tyssää. Latvialaiset pääsevät autolla Tallinnaan, mutta laivayhtiöt eivät huoli heitä. Moldovassa lentokentät on suljettu, tilan isäntä Jukka Kittilä sanoo.

Rekrytointifirmojen kautta otettavaan kotimaiseen työvoimaan Kittilä suhtautuu kriittisesti. Välitysmaksut ovat kovia. Mieluummin hän ottaa suoraan töihin. Jo nyt on tiedossa 30 suomalaisen poimijan tulo Niitty-Seppälään.

Kampanjat herättävät kritiikkiä

Kittilässä suomalaisten maatilojen hyväksi tehdyt ”kotimaista työvoimaa maatilalle” -kampanjat herättävät ristiriitaisia tuntoja. Maatilojen arjesta annetaan kuvien ja mainosten kautta varsin idyllinen vaikutelma, kun tosiasiassa työ on raskasta eikä sovi läheskään kaikille. Välillä hänestä tuntuu, että viljelijöitä moralisoidaan liikaa siitä, etteivät heille kelpaa suomalaiset työntekijät.

Kittilä toteaa, että tutut ulkomaiset työntekijät, jotka ovat tottuneet kovaan, raskaaseen ja yksitoikkoiseenkin työhön, ovat tiloille aarteita vuodesta, vuosikymmenestäkin toiseen. Ei näitä töitä hetkessä aina opita. Kotimainen työvoima toki kelpaa, mutta mielellään Kittilä suosii kokeneita ulkomaisia työntekijöitään.

– He toimivat kuin kone. Uusia poimijoitakin tulee ryhmän mukana, mutta heidät otetaan nopeasti yhteisöön mukaan. Tämä kaikki on osiensa summa, ja kaiken pitää toimia, Jukka Kittilä miettii.

Kesätoria ja lasten leikkipaikkaa on tarkoitus pitää auki tulevanakin kesänä.

Tuleva marjanpoimintaurakka on aikamoinen haaste, mutta Jukka Kittilä on silti toiveikas.

– Ei tässä kirvestä kaivoon ole heitetty.  Tilanne elää koko ajan, ja mansikkakesään on vielä matkaa, Jukka Kittilä kiteyttää.

 

Kommentointi on suljettu.