Kuvitellaan, että firman pomo katsoisi hyväksi maksaa arvostamilleen alaisilleen kalliin puheviestinnän kurssin. Koulutetut työntekijät olisivat esiintymistaitopreppausta saatuaan entistä parempia asiakaspalvelijoita ja sopimusneuvottelijoita, mistä työnantajan yritys kiistatta hyötyisi. Kuitenkin lopuksi, kun viestintäkoulutusta saaneilla olisi hankittuna kurssidiplomit, työnantaja perusteluja kertomatta passittaisikin kyseiset alaisensa varastohommiin, joissa ei puhujanlahjoilla ole suurta merkitystä. Ehkä näin toimineella pomolla olikin salaiset syynsä moiseen menettelyyn, mutta ulkopuolisen mielestä hankintakuviossa ei lopputuleman kannalta ollut järkeä.
Hieman edellä kuvatun kaltaisessa tosielämän tapahtumaketjussa Pälkäneen kunta käynnisti vuonna 2009 maan kaavoituksen eli rakentamis- ja lupakelpoiseksi saattamisen Epaalan ja Kuulialan pelloille lähellä kuntakeskustaa. Kunnan tavoitteena oli omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan edesauttaa tonttikauppaa ja asukashankintaa, ja eritoten se ajatteli muuttajien maksamia kuntaveroeuroja, jotka sillä on lupa kerätä siitäkin huolimatta, että kohdealueen maasta valtaosan sattuivat omistamaan muut kuin se itse. 11.6. pitämässään kokouksessa Pälkäneen kunnanvaltuusto hylkäsi pitkään valmistellun Pappilan asemakaavan, joka oli sen itsensä vuonna 2012 hyväksymän Epaala-Kuulialan osayleiskaavan tarkennettu yksittäinen osa. Resursseja vieneelle valmistelulle ja kaavoittajalle maksetuille korvauksille viitattiin kintaalla ja leimaamaton kaava työnnettiin pöytälaatikkoon. Ehkä joku osaa selittää logiikan tämän toiminnan taustalla?
Seurasin kotikoneeltani käsin Pälkäneen kunnanvaltuuston monipykäläistä kokousta viime torstaina. Pappilan asemakaavan käsittelykeskustelussa käytettiin pelkästään kolme puheenvuoroa, joissa kussakin ihmeteltiin kunnan aktiivista roolia yksityisten maiden kaavoittajana ja kustannusten maksajana. Minä tykönäni ihmettelin, kuinka vähän valtuutetut keskimäärin ovat selvillä maankäyttö- ja rakennuslaista, jossa määrätään kunnan kaavoitusroolista. Seuraavaksi huokailin, kuinka vähän käsiteltäviin kaavoihin keskimäärin on tutustuttu, jos automaattisesti oletettiin Pappilan asemakaavan kohdalla, että sen hyväksymisestä seuraisi kunnalle infran rakentamisvelvoite. Haluaisinkin enää tietää, merkitsikö yhdeksän tyhjää äänestysääntä sitä, että sama määrä valtuutettuja oli jättänyt kaavoitusaineistot kokonaan lukematta.
Tuossa samaisessa kunnanvaltuuston kokouksessa käsiteltiin ViherKostiala2- ja ViherRohola -nimisiä minitalokonsepteja, joiden esikuvana on Luopioisten kirkonkylän kupeeseen rakennettu, hyvän vastaanoton saanut ViherKostiala. Ellei kunta olisi jo ammoin asemakaavoittanut vielä vuonna 2017 yksityisomistuksessa ollutta ja sen jälkeen itselleen ostamaansa Niementien varren peltotilkkua, olisiko tuolla alueella nyt nähtävää minitaloyhdyskuntaa, joka kelpaa asukashankinnan malliksi ympäri pitäjää? Vastustiko yksikään valtuutettu parisen vuotta sitten sitä, että hankkimalla kaavoitettua maata yksityiseltä maanomistajalta päästäkseen ripeästi pohjustamaan ViherKostialan rakentamista kunta välillisesti vaurastuttaisi myyjää, mikäli voidaan peilata asiaa Pappilan asemakaavakäsittelyyn? Jos kaiken kaavamaan tulisi olla kuntaomisteista, millä varoilla ja mistä sitä varastoon hankittaisiin?
Useimmat kaavahankkeet käynnistetään tilanteessa, jossa tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Kunnalla pitäisi silti olla hyvä käsitys siitä, minne ja miten kannattaa kaavoittaa, koska prosessit vievät aikaa ja maksavat. Laatimalla yksityisten maanomistajien kanssa maankäyttösopimukset se voi siirtää infrarakentamisvastuuta niille. Jos kunta katsoo paljonkin hyötyvänsä siitä, että se omalla panoksellaan valmistelee kaavatontteja infravalmiiksi, silloin se saattaa ottaa kontolleen kaikkien kaavasta aiheutuvien kustannusten maksamisen myös yksityisten maiden kohdalla.
En enempää käytä aikaa sen spekulointiin, mikä oli pääperustelu sille, että Pälkäneen kunnan kannatti pitkän valmistelun jälkeen jättää Pappilan maat vaille rakentamiskelpoisuutta, tai että onko sillä ylimääräistä rahaa maksaa korvauksia niille maanomistajille, joille osoitettiin Epaala-Kuulialan osayleiskaavassa tietyt rakennuspaikat, joita ei näillä näkymin voida toteuttaa asemakaavan puuttuessa.
Muutama vuosi sitten laatimassani Sydän-Hämeen Lehden mielipidekirjoituksessani penäsin kunnanvaltuutetuilta rakentamisen kysymyksiin perehtymistä, koska sen aiheen piirissä veroeuroja kuluu. Yhtä lailla kuluu kaavoitukseenkin, ja jos kunta katsoo sen yhdeksi tärkeäksi elinvoimainstrumentiksi, sen pitää hoitaa valmisteluprosessinsa maaliin niin, ettei kunnanvaltuustolla voi olla päätöksentekotilanteessa muuta kuin kuntalaisen järkeen käypää argumentoitavaa. Kuka vastaisi vielä siihen, mitä tarkoitusta palvelee tyhjän äänestäminen?
Salla Paakkunainen
Onkkaalan Alikylä, Pälkäne
Kommentointi on suljettu.