Artikkeli on julkaistu alun perin kesäkuussa 2019.
Kuhmalahtelaisen Olli Rajalan mullikkapainajainen jatkuu.
Kaatuneitten muistopäivänä 19. toukokuuta viljelijä Rajala siirsi mullikoita isommalle laitumelle. Jotakin lauma silloin pelästyi ja 25 mullikkaa ampaisi nuoren sonnin innolla vapauteen.
Rajala sai karkureista takaisin 9 mullikkaa, mutta 16 eläintä kirmaa yhä pitkin Kuhmalahden maisemia. Nyt näyttää siltä, että laumassa ei ole enää vapaaehtoisesti kotiin palaavia mullikoita.
– Yöllä ne käyvät syömässä pellolla Kuhmajärven rannassa. Päivisin lauma ei juuri näyttäydy, vaan se liikkuu laajalla alueella metsässä Kuhmajärven ja Yrttijärven välissä, Rajala sanoo.
Mullikoiden aamuöiset peltovierailut näkyvät siellä olevasta riistakamerasta.
Viimeksi Rajala näki mullikat toissailtana ja yritti varovaisesti lähestyä eläimiä. Kun Rajala pääsi 20–30 metrin etäisyydelle, mullit ryntäsivät taas karkuun.
Kylänmiehet hienosti
mukana mullikkajahdissa
Sydän-Hämeen Lehden uutisen jälkeen Rajala on saanut muutamia puhelinvinkkejä, mutta ne ovat koskeneet lähinnä lauman vanhoja jälkiä.
Hän kiitteleekin kylänmiesten apua mullikkajahdissa. VPK, hirvimiehet, ystävät ja perhe ovat olleet mukana yhteisessä ponnistuksessa.
– Yöunet ovat jääneet vähiin. Kyllä tämä koville ottaa, mutta täytyy vain mennä eteenpäin.
Mullikoiden lisäksi Rajalalla ei ole muita eläimiä, joten esimerkiksi lypsykarjasta hänen ei tarvitse huolehtia.
Rajalan karanneet mullikat ovat väritykseltään etupäässä ruskeita, joukossa on myös mustia ja harmaita. Osalla kasvaa jo pienet sarvenalut ja elopainoa niillä on 300–400 kiloa.
Ulkopuolisten ei kannata missään nimessä lähestyä karannutta mullilaumaa. Toistaiseksi ne eivät ole tehneet mitään vahinkoja, mutta aikaa myöten ne saattavat talloa esimerkiksi viljelyksiä.
Mullikoita on yritetty saartaa traktoreilla. Niille on tehty aitoja ja niitä on pyritty ohjaamaan aidattuun kujaan. Pitkästä jahdista huolimatta Rajala ei ole vielä menettänyt toivoaan,
– Ei niitä parane nyt kauheasti jahdata, sillä ne ovat jo kovin säikkyjä ja epäluuloisia. Täytyy rakentaa taas aitausta, jos ne saisi sinne.
MTK Kangasalan
puheenjohtaja apuun
MTK Kangasalan puheenjohtaja Eeva Heikkilä kuulee karanneesta mullilaumasta vasta nyt. Hänellä herää heti huoli ja sympatia viljelijä Olli Rajalan puolesta.
– Olen jahdannut omia lehmiä ja tiedän, että se vie voimia. Meillä lehmät pääsevät pihatosta laitumelle. Ne ovat joskus juosseet sähköpaimenen läpi, mutta ne on onneksi saatu nopeasti porukalla kiinni.
Heikkilä toivoo, että mullikat saataisiin pian kiinni, sillä lauma alkaa aikaa myöden vauhkoontumaan.
Pahin vaihtoehto on hänen mukaansa se, että mullikat erkaantuvat toisistaan.
– Uskon, että kaikki keinot on kokeiltu. Lupaan tulla viikonloppuna auttamaan, silloin minulla on päivätyöstä vapaata.
Heikkilän lehmät tulivat takaisin jauhojen perässä, mutta sama ei välttämättä toimi vapaana kirmaaviin mullikoihin. Tällä hetkellä karkureilla riittää luonnossa ja pelloilla märehdittävää yllin kyllin.
Jos karkureita ei pian saada kiinni, yksi keino Heikkilän mukaan olisi rauhoittaa ne tokkuraan. 400-kiloisen tiedottaman mullikan siirtäminen on toki yksi haaste lisää.
– Ainahan se ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää, eivätkä herkut välttämättä toimi tässä tapauksessa. Me tulemme porukalla auttamaan, Heikkilä lupaa.
Aiempi uutinen: Kuhmalahdella karkasi 25 mullikkaa, joista 16 seikkailee vieläkin vapaana – Edes traktorisaarto ei ole auttanut
