Satatuhatta on sen verran suuri rahasumma, ettei pienipalkkainen näe sellaista kenties koskaan. Korkeintaan se on luku pankin myöntämässä lainapaperissa. Mitä saa sadalla tuhannella? No, ainakin peruskuntoisen omakotitalon Luopioisista (kuistilta näkymä Kukkialle). Sillä saa myös kolme kohtuullista perheautoa tai peräti sata sähköpolkupyörää. Sillä saa myös vuodeksi lääkärin Luopioisten terveysasemalle.
Paitsi ettei saakaan, koska Pälkäneen kunta ei aio lääkärin palkkoja kustantaa ja vetoaa Kangasalaan: kyllähän me, mutta kun Kangasala ei ja Kangasala puolestaan vetoaa Pälkäneeseen: kyllähän me, mutta kun Pälkäne ei halua. Tässä hidastempoisessa ja turhauttavassa kissanhännänvedossa on koko kunnan asukasluvun verran häviäjiä eikä yhtään voittajaa. Luopioisten alueen asukkaat saavat vaivoihinsa lääkäriajan seuraavaksi tammikuulle. Luopioisten potilasjonot heijastuvat myös Pälkäneen terveysasemalle.
Huonoimmassa tapauksessa vaiva on jo äitynyt niin pahaksi, että potilas siirretäänkin suoraan Acutaan, ja kunta saa erikoissairaanhoidosta laskun. Tällaisesta lyhytnäköisestä toiminnasta syntyy uusia kuluja, yhden terveyskeskuskäynnin sijaan. Erikoissairaanhoidon yöpaikka maksaa kymmenkertaisesti lääkärin tapaamisen omalla terveysasemalla. Puhumattakaan potilasparasta, jolle tietysti koituu kipuja, vaivaa ja sekalaisia ylimääräisiä ongelmia. Samaan aikaan toisaalla, eli Luopioisten terveysasemalla yksi lääkäri tekee parhaansa kasvavan potilastulvan keskellä, muuttuu kasvoiltaan yhä harmaammaksi ja äänestää eräänä päivänä jaloillaan, sillä rajansa on silläkin, mitä lääkäri jaksaa.
Luopioisissa ei ole totuttu sormi suussa ihmettelemään, vaan yritetään joukolla etsiä ratkaisuja asioihin. On ehdotettu sitä ja on ehdotettu tätä, mutta ehdotukset kilpistyvät siihen, että päättäjät eivät edes halua perehtyä niihin. Viimeksi kunnanhallitus ei edes äänestänyt kuntalaisten ehdotuksesta. Mitä siis saa sadalla tonnilla? Jaetaanpa tämä summa potentiaalisten terveysaseman asiakkaiden kesken, tasaisesti vauvoille ja vaareillekin. Se merkitsee 50 euroa per henkilö. Nyt alkaa tulla lukuja, joita tavallinen pulliainenkin ymmärtää.
Tästä syntyy myös sellainen kerettiläinen ajatus, että mitäpä jos palkkaisimmekin ihan itse toisen lääkärin. Lyhenisivätpä jonotusajat, ongelmat hoidetaan, kun ne ovat pieniä – ja samalla laskisivat erikoissairaanhoidon kulut. Eivät suhaisi kelataksit edestakaisin Kangasalle ja Tampereelle. Saataisiin kokeneen pariksi nuori virkeä lääkäri pitäjään, jos vielä etsisimme hänelle mukavan omakotitalon järven rannalta vuokralle. Lottovoittoa odotellaan, ehkä se tipahtaa kylille ja sen saaja päättää palkata osalla rahaa lääkärin, ihan vaan järjestelmän kiusaksi. Sitä odotellessa voimme miettiä, miten saataisiin kokoon tuo satatonnia, joka tuntuu olevan aivan mahdoton kynnyskysymys niin oman kunnan kuin Kangasalan terveydenhuollonkin päättäjille.
Maksamme nykyisin terveyskeskusmaksua 40 euroa ja rapiat vuodessa. No kaikki eivät onneksi tarvitse lääkäripalveluita, mutta onhan joukossa myös todellisia hevijuusereita, jotka hyvinkin käyttävät tuon rahan tehokkaasti. Ikärakenne on mitä on, ja vanhuus tuo vaivoja, halusimmepa niitä tai emme. Juuri silloin onkin todella järkevää hoitaa vaivat ajoissa kuntoon, ennen kuin taas Acutan verho heilahtaa. Meillä on lisäksi poikkeuksellisen paljon diabeetikkoja, jotka tarvitsevat jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa. Heille on jo vuosia ehdoteltu virtuaalista yhteyttä erikoistuneeseen hoitajaan.
Luopioisissa on muutama metri terveyskeskuksen seinästä lähityökeskus, jossa on loistavat mahdollisuudet järjestää vaikka minkälaisia luottamuksellisia etäpalveluita. Voisiko esimerkiksi ajatella, että sinne perustetaan diabeetikoille oma vastaanottoaika? Pitäisikö meidän kaikkien maksaa ensi vuonna kaksinkertainen terveyskeskusmaksu? Sillä jo saisi melkein rahoitettua toisen lääkärin palkan. Veroeuroilla ei taida mitään tapahtua. Kuitenkin soteuudistus on tulossa, ja elämme etsikkoaikaa. Nyt jos koskaan olisi syytä hankkiutua niin sanotusti hyvään tuloskuntoon, ylläpitää ja kehittää eli trimmata sotepalvelut aivan viimeisen päälle. Jos terveydenhuoltomme on soten tullessa rempallaan, on aivan liian helppoa lopettaa loputkin palvelut näiltä kyliltä.
Väittämiä:
Väittämä 1: ”Luopioislaiset käyvät liikaa lääkärissä”, totesi kangasalalainen terveydenhuollon päättäjä. VÄÄRIN: Pälkäneen itäisten osien väestön lääkäritarve on 1,5-kertainen Kangasalaan verrattuna ikärakenteen ynnä muiden seikkojen vuoksi. (THL tarvevakioidut tilastot).
Väittämä 2: ”Luopioisiin ei saa nuoria lääkäreitä”, valittaa rekrytoija. VÄÄRIN: Nuoret lääkärit hakeutuvat paikkoihin, joissa on vanhempi kokenut kollega tukena ja vähintään neljä päivää viikossa virkatyötä (Nuorten lääkärien yhdistys, Valmistuvien lääkärien kilta).
Väittämä 3: ”Terveydenhuollon prosessien kehittäminen on hidasta”, muistuttaa avohuollon päättäjä. VÄÄRIN: Digipalvelujen laajamittainen käyttöönotto kesti korona-aikana vain muutaman kuukauden.
Väittämä 4: ”Emme voi lastensuojelun kustannusten kasvulle mitään”, totesi kunnanhallituksen jäsen. VÄÄRIN: Lapsi tarvitsee ongelmista selvitäkseen vain yhden luottamussuhteen aikuiseen. Koulunkäynnin avustajien palkoista säästetään, vaikka heihin moni nuori luottaa Pälkäneelläkin.
Päivi Loukamo
Kommentointi on suljettu.