Onkkaalan VPK:n pitkäaikainen päällikkö Pasi Munne kuoli Tampereella tämän vuoden marraskuussa. Hän oli syntynyt Kangasalla vuonna 1964. Molemmat vanhemmat olivat Karjalasta (Kivennavalta ja Jaakkimasta). Kangasalle ja Pälkäneelle sekä eräisiin muihin lähikuntiin asutettiin sotien jälkeen juuri kivennapalaisia, jotka aikanaan muodostivat noin kolmasosan näiden kuntien asukasluvusta.
Pasi vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kangasalla, jossa hänellä oli eräitä pienimuotoisia liikeyrityksiä. Alun perin hän kouluttautui Kangasalan ammattikoulussa rakennusalalle, mutta teki myöhemmin muutakin. Hän muun muassa ajoi rekkaa ”liki miljoona kilometriä”, kuten hän aikanaan totesi. Matkat suuntautuivat eri puolille Suomea kuten satamiin ja terminaaleihin sekä erilaisiin liikeyrityksiin, joista haettiin ja joihin tuotiin erilaisia kuormia.
VPK-toiminnassa hän ehti olla mukana lähes 50 vuotta – jo 1970-luvun alussa hän liittyi Kangasalan VPK:n nuoriso-osastoon eli palokuntanuoriin. Myöhemmin hän toimi Kangasalan VPK:n hälytysosaston yksikönjohtajana ja VPK:n hallituksen sihteerinä. Pälkäneelle hän muutti vuonna 1990, kun hän avioitui Leena Raition kanssa.
Vaikka hänellä oli muitakin töitä ja harrastuksia, Onkkaalan VPK kysyi häntä melko pian mukaan harjoituksiin. Pian hänestä tuli koulutuspäällikkö ja myöhemmin eli vuonna 1998 koko palokunnan päällikkö.
Mitä nimenomaan koulutuskysymyksiin tulee, Onkkaalassa – kuten muuallakin – tuli niihin kiinnittää yhä enenevää huomiota, sillä palokuntalaisten koulutuksellinen vaatimustaso kasvoi koko ajan. Kun aikaisempina vuosikymmeninä oli toimittu ”ukko kuin ukko” -periaatteella, 1990-luvulta alkaen palokuntalaisilta – vaikka olivat vapaaehtoisia ja periaatteessa palkattomia – alettiin vaatia yhä enemmän ja enemmän erityyppisiä tietoja ja taitoja sekä erilaisten kurssien suorittamista.
Onkkaalassa ahkeroitiin – toisin sanoen tartuttiin toimeen nopeasti ja tehokkaasti. Esimerkiksi toimintakertomuksessa vuodelta 1994 voitiin jo todeta, että kaikki hälytysosastoon kuuluneet henkilöt, joita oli yhteensä 40 (aktiivisia 33), olivat suorittaneet vähintään sammutustyökurssin tai toimineet hälytysosastossa ennen vuotta 1990 vähintään viisi vuotta, kuten sisäasiainministeriön antamissa ohjeissa edellytettiin. Tammi-helmikuussa 1994 pidettiin Pälkäneellä oma sammutustyökurssi, ja sille osallistui Onkkaalan VPK:sta 12 palokuntalaista. Lisäksi VPK:n koulutuspäällikkö Pasi Munne suoritti sopimuspalokuntien päällikkökurssin.
Paljon muutakin tietenkin tehtiin ja tapahtui. Pasi sai useita mitaleita, joita jaettiin palokuntalaisille. Erikseen mainittakoon, että hän suunnitteli Onkkaalan VPK:ta varten uuden tunnuksen, joka on Maltan ristiin pohjaava ”logo”. Se esiintyy ns. plakettikilvessä, jota on jaettu ansioituneille palokuntalaisille. Kyseinen logo on myös paloaseman seinässä olevassa valomainoksessa sekä palokunnan omistamissa ajoneuvoissa ja miehistön asusteissa.
Aikanaan Pälkäneen kunta pestasi hänet tekniselle osastolle ”yleismieheksi” ja myöhemmin kunnan liikunta-alueiden hoitajaksi. Työpäivät saattoivat venyä aamukuudesta iltakahdeksaan. Ennen muuta oli huolehdittava urheilukentän ja Haanloukkaan kunnossapidosta. Lisäksi tuli tietenkin palokuntatyö, joka oli vapaaehtoista.
Hän sopi kaikkiin tehtäviinsä hyvin ja oli yleisesti pidetty ja arvostettu henkilö. Lisäksi hän oli aina valmiina auttamaan erilaisissa asioissa ja tilanteissa melkein ketä tahansa. Häntä näki harvoin – jos koskaan – huonolla tuulella. Harrastuksiin kuului ennen muuta kalastus, mutta hän lopetti sen ja myi veneensä jo vuosia sitten, kun lupaviidakko paisui liian monimutkaiseksi.
Häntä kaipaamaan jäivät paitsi vaimo Leena ja Ruotsissa asuvat veljenlapset koko palokunta ja kaikki ne, jotka hänet tunsivat.
Kaarle Sulamaa
