Vuonna 2020 pälkäneläinen Sinikka Mäki-Äijö uupui kahdeksan vuotta kestäneen vanhempiensa omaishoitajuusrupeaman jälkeen. Mäki-Äijön haurastunut vointi näkyi muun muassa siinä, ettei hän enää jaksanut tehdä käsitöitä, vaikka oli harrastanut niitä 10-vuotiaasta asti.
Sitten löytyi kummitädin käsityökori, jota tyhjentäessä syntyi ajatus patalapusta.
– Jaksoin tehdä langanpätkistä ensimmäisen patalapun. Sitten syntyi toinen, ja kolmas…
Nyt Mäki-Äijö on virkannut yli sata patalappua, joista on muotoutunut niin ikään päiväkirja, johon sisältyy paitsi tapahtumia Mäki-Äijön omasta elämästä kuin laajoja ihmisjoukkoja koskettaneista maailman tapahtumistakin.
Kirjavia patalappuja on kiinnitetty Pälkäneen kirkon penkkirivien päätyihin. Jokaisen patalapun päällä on nimi, joka kuvaa tapahtumaa tai teemaa, josta patalappu kertoo. Patalappuja virkatessa Mäki-Äijö on myös huokaillut rukouksia.
– Jokainen patalappu on myös rukous, joista näkyy esimerkiksi kiitollisuus ja huoli, Mäki-Äijö sanoo.
Mäki-Äijön elämän kirjo iloineen ja suruineen on taltioitu patalappuihin.
– Patalapuissa näkyy muun muassa kahden veljenlapsen häät, kahden pikkuisen syntymät, kahden läheisen kuolemat. Niissä on myös paljon havaintoja luonnosta ja eri vuodenajoista, Mäki-Äijö kertoo.
Käsitöistä terapiaa
Myös Mäki-Äijön toipumismatka uupumuksesta näkyy patalapuissa.
– Tästä muodostui minulle terapia. Värit olivat tärkeimpiä, ja jo pelkästään väriterapia lankojen kanssa oli todella voimaannuttavaa ja virkistävää. Ystäväni sanoikin, että on ollut Taivaan Isän lahja minulle, että luovuuteni otettiin tällä tavalla käyttöön. Niin paljon voimaa, siunausta ja rakkautta tämä tuo mukanaan.
Mäki-Äijön mukaan tärkeintä onkin huomata käsillä tekemisen valtava terapeuttinen voima.
– Ei tekemisen tarvitse olla suurta tai vaikeaa, kunhan siitä itse pitää ja saa hyvän mielen, Mäki-Äijö sanoo.
Mäki-Äijö ei yritä pakottaa tai suorittaa käsitöiden tekemistä, vaan patalaput syntyvät omaan tahtiinsa.
– Välillä on pitkiäkin taukoja, etten tee patalappuja. Joskus taas syntyy patalappu päivässä. Ne tulevat, jos ovat tullakseen.
Mäki-Äijö tekee kaikki patalaput jäännöslangoista, joista monissa on myös tekokuituja. Patalaput eivät siis kestä kuumaa, eivätkä näin ollen sovellu käyttötarkoitukseltaan varsinaisiksi patalapuiksi. Mäki-Äijö ei myöskään pura mitään.
– Tärkeintä on mennä eteenpäin, Mäki-Äijö toteaa työtavastaan.
”Pieni on kaunista”
Patalaput päätyivät Pälkäneen kirkkoon, kun kirkkoherra Jari Kemppainen näki Mäki-Äijön Facebookissa julkaisuja patalapuista ja ehdotti näyttelyä kirkossa.
– Odotan mielenkiinnolla ihmisten suhtautumista näyttelyyn. Toivottavasti tästä tulee hyvää mieltä, tai joku saa inspiraation tehdä käsitöitä, Mäki-Äijö sanoo.
Mäki-Äijö ei olisi aloittaessaan uskonut, että patalapuista muotoutuu suuri neulepäiväkirja, jota esitellään kirkossa. Hän sanoo huomanneensa, että näyttelyä varten ei tarvitse tehdä suurta ja mahtipontista taidetta.
– Pieni on kaunista, ja sekin voi olla hyvin merkityksellistä – ja onkin. Jumalallekin tärkeitä olemme me, pienet ihmiset, ihan meistä jokainen.
Mäki-Äijön näyttely avataan Pälkäneen kirkossa keskiviikkona 20. heinäkuuta kello 12, ja näyttely on esillä ainakin 7. elokuuta asti, tai kunnes tiekirkkopäivystys päättyy.
