Onkohan Pälkäneellä montaakaan asukasta, joka olisi yhtä värikkäästi ja yhtä lyhyessä ajassa vienyt suomalaisuutta eri maailmankolkkiin kuin eläkkeellä oleva opettaja Aune Mattila?
Kauniilla tekstiilitöillään hän on vieraillut jo vuosikausia näyttelyissä eri puolilla Eurooppaa ja netin välityksellä muun muassa Iranissa ja Meksikossa. Mattila kuuluu World Art Games-järjestöön. Sen kautta hän osallistui kansainvälisille taidefestivaaleille viimeksi elokuun lopussa Pohjois-Makedoniassa.
Kansainvälinen taidekosmopoliitti Mattilasta tuli melkein puolivahingossa, kun nyt jo edesmennyt Paul Tiililä kannusti Aunea World Art Games-toimintaan mukaan. Mattila muistelee Tiililää lämmöllä ja kiittää tätä rohkaisemisesta.
– Paulin ansiosta minun eläkepäivistäni tuli hyvin antoisia. Tämän ja muiden harrastusten myötä vanheneminen on ollut tosi ihanaa aikaa, hän iloitsee.
”Oma innostus melkein nolottaa”
Vuonna 1939 syntynyttä Aunea ei voi pitää ihan tavallisena seniorina. Paitsi että hän on sukkuloinut aivan luontevasti kansainvälisissä maailmantaideympyröissä, hän käyttää iloisia ja kirkkaita värejä kädentöissään, taiteessaan ja omassa pukeutumisessaan niin, että vaaraa seinäruusuksi jäämisestä ei ole.
Usein hän maalaa jopa korvakorut ja silmälasinkehykset värikkäisiin vaatteisiin sopiviksi. Mustissa vaatteissa Mattilaa ei näe kuin hautajaisissa.
Myös persoonaltaan hän on värikäs, sillä kova innostus moniin asioihin vie hänet mennessään niin, että hitaampia hirvittää.
– Välillä jopa vähän hävettää, kun olen niin innokas ja innostunut esimerkiksi näistä käsitöistä, hän hymyilee.
Tilkkutöitä Mattila on harrastanut jo 25 vuotta. Sen tuloksena kodissa on useita isoja ja upeita tilkkupeittoja, jotka todellakin käyvät taiteesta. Käsitöiden teon lisäksi hän harrastaa muun muassa punttisalia, suunnistusta ja jumppaa.
Kova palo kouluun
Aune Mattilan lapsuus ja nuoruus olivat kumpuilevaa aikaa niin kuin monen sota-aikana syntyneen lapsen taival oli. Hän oli sotaorpo, jonka äiti leskeksi jäätyään sinnitteli vuosikausia pienellä maatilalla. Äidin mentyä uudelleen naimisiin Aune alkoi saada pikkusisaruksia, joiden kanssa hänellä oli hyvät, sisarelliset välit.
– Isälleni tuli kuitenkin pahat sotatraumat, jotka alkoivat vaivata häntä vuosien myötä yhä pahemmin, Mattila muistelee.
Nuoren Aunen tie oppikouluun ja myöhemmin opettajaopintoihin vaati päättäväisyyttä, sisua ja köyhyyden sietokykyä. Jo 12-vuotiaana hän joutui muuttamaan pois kotoa asumaan yksin Joutsaan päästäkseen oppikouluun. Lukion hän kävi niin, että oli samalla Sysmässä pankinjohtajan perheessä kotiapulaisena. Päivät olivat pitkiä ja ruokaa vähän.
– Elämä on opettanut olemaan nuuka. Toisaalta se on opettanut myös nauttimaan niistä asioista, joita ei rahalla saa, Aune Mattila hymyilee.
Aviomiehelle iso kiitos
Aune Mattila ja hänen aviomiehensä, eläkkeellä oleva entinen Pälkäneen kunnaninsinööri Esko Mattila, elävät kauniissa omakotitalossaan mukavia eläkepäiviä. Aune kiittää miestään siitä, että tämä tukee ja auttaa häntä toteuttamaan harrastusunelmiaan.
– Esko on rakentanut ja luonut minulle puitteet, joissa on helppoa tehdä tilkkutöitä ja muita käsitöitä, joita haluan tehdä.
Mattiloiden kauniista pihasta päätellen pariskunta jakaa muitakin harrastuksia yhdessä. Runsailla istutuksilla ja itse rakennetulla pihakeittiöpisteellä varustettu piha on täynnä samanlaista silmänruokaa kuin taiteella ja vanhoilla esineillä sisustettu kotikin.
1930-luvulla syntyneen Aune Mattilan haastattelu on toinen osa Sydän-Hämeen Lehden juttusarjaa, jossa haastatellaan eri vuosikymmenillä syntyneitä pälkäneläisiä. Seuraavaksi vuorossa on 1940-luvulla syntynyt.
Suomi 1930-luvulla:
- Noin 3,5 miljoonaa asukasta
- Talouslaman ja puutteen aikaa
- Vuosikymmenen loppupuolisko puolestaan talouskasvua
- 1930-luku päättyi katastrofiin Neuvostoliiton hyökättyä vuonna 1939
- Asumistaso matala
- Vessa oli yhdeksässä asunnossa sadasta ja kylpyhuone kahdessa asunnossa sadasta
