Kun Saila Haaparanta haluaa kotonaan pelata lautapelejä, hän saa seurakseen miehensä tai oikeammin hän kertoo pistävänsä miehen pelaamaan.
– Mies ei ole niin innokas pelaaja, mutta suostuu kuitenkin, kertoo Saila Haaparanta, jolla on myös tapana ottaa lautapelejä mukaan illanistujaisiin.
Haaparanta sai yhden uuden pelikaverin lisää Kuhmalahden kirjaston järjestämässä lautapeli-illassa, jossa pöydän toisella puolella istui Marita Heikkinen.
– Tässä on puhuttu, että otetaan tavaksi. Tullaan kerran kuussa pelaamaan, naiset suunnittelivat.
Saila Haaparanta sanoo pelanneensa aina, pienestä pitäen. Ensin omassa ydinperheessään kolmen vanhemman veljen kanssa, sitten perheellisenä poikiensa kanssa.
– Afrikan tähteä ja Monopolya pelattiin, kun pojat olivat pieniä.
Kirjaston lautapeli-illassa naiset pelasivat kirjastovirkailija Johanna Tuomen suosittelemia Tatun ja Patun Suomi -peliä ja Kiinanshakkia.
Voi rupatella samalla
Marita Heikkinen innostui Haaparannan kanssa suunnitelluista tulevista peli-illoista jo siksikin, koska yksin asuvana hänellä ei ole pelikaveria.
– Aika harvoin tulee pelattua, kirjaston järjestämästä peli-illasta ilahtunut Heikkinen kertoi.
– Nyt olen eläkkeellä, mutta työpaikalla, työn puolesta pelasin ryhmän kanssa Tammerkosken sillalla -peliä. Siinä pelissä on Tampere-aiheisia kysymyksiä, helppoja ja vaikeita.
Kysymykseen, miksi lautapelien pelaaminen on innostavaa, Heikkinen antaa vastaukseksi pelaamisen sosiaalisuuden.
– Tässä voi samalla rupatella. Ja saa muuta ajateltavaa, ei tarvitse istua puhelin kädessä.
Taukoa yli 30 vuotta
Annukka Reinola-Hedbergin tarkoituksena oli torstai-iltana vain lähteä kävelemään ja lukemaan paikallislehteä kirjastossa. Lehden luku melkein jäi, kun hän löysi itsensä pelaamasta Dr Eurekaa Liisa Alangon kanssa. Dr Eureka on peli, jossa tarkoituksena on siirtää erivärisiä kuulia putkilosta toiseen koskematta kuuliin käsillä ja järjestää koeputkilot pöydälle samaa järjestykseen kuin mitä tehtäväkorteissa on kuvattuna.
– On kivaa, on sosiaalista kanssakäymistä, Reinola-Hedberg iloitsi.
– Pelaan pitkän, pitkän ajan jälkeen. Edellisestä kerrasta on varmasti yli 30 vuotta. Ei ole ollut paikkoja missä pelata, ainakin shakkia ja Afrikan tähteä aikoinaan pelannut kuhmalahtelainen lisäsi.
Liisa Alanko on kerännyt pelaamiskokemuksia muiden muassa Tammesta, Myllystä ja Dominosta. Muistipelissä sukulaislapsen kanssa kävi, niin kuin aikuiselle helposti käy: rökäletappio tuli.
– Hän muisti ihan kaikki, Alanko yhä ihmetteli.
Pelejä voi lainata
Kirjastovirkailija Johanna Tuomi oli nostanut lautapelien pinot pöydille odottamaan pelaajia.
– Näitä voi myös lainata, hän muistutti.
Kangasalan kirjastoissa on lainattavissa kaikkiaan noin 90 lautapeliä. Niiden hyvästä lainausmäärästä kertoo se, että kirjastovirkailijan tekemän haun mukaan Kangasalan pääkirjastossa oli torstai-iltana hyllyssä 10 peliä.
Johanna Tuomi tietää omien lastensa kautta, että lapset pelaavat konsolipelejä lautapelien sijasta.
– Joskus pidämme lautapeli-illan perheen kesken, pelaamme ja lämmitämme glögiä, hän kertoi.
Kommentointi on suljettu.