Aamulehdessä oli juttua siitä, että armeijan palveluksessa voisivat miehet ja naiset majailla samassa tuvassa. No olisi sentään eri vessat. Mitenkäs sitten maastoharjoituksissa, olisiko yhteinen teltta? Ja ehkä sitten vastaavasti tarpeiden hoitoa varten kummallakin sukupuolella oma riuku.
Suomessa meillä on tuo sukupolvien tasa-arvo varmaan maailman huipputasoa. Ihan verenpaine nousi, kun mummo luki hiljattain sellaista, että Afganistanissa ollaan entisestäänkin heikentämässä naisten asemaa. Eivät saisi kunnolla käydä koulua, pukeutua järjellisesti tai olla kodin ulkopuolella töissä.
Suomi on monessa asiassa ollut tasa-arvon mallimaa. Meillä on ollut naispresidentti. Monessako muussa maassa on ollut? Pääministereitä on ollut ainakin kolme. Nykyisessä hallituksessa (mikäli se yhä on koossa, kun tämä lehti ilmestyy) on yksitoista naisministeriä ja vain kahdeksan miestä, jos mummo oikein osasi laskea. Suomi on varmaan ollut edelläkävijöitä julkisen vallan naisistumisessa, kuten Englanti ja Ruotsi. No jaa, elää kai kohtuudella EU:kin uuden vuosisadan tasa-arvoaikaa.
Jos on Suomi monessa asiassa sukupuolten tasa-arvon mallimaa, niin ei ole ainakaan tämä Pirkanmaa takapajuinen. Etenkään Sydän-Häme. Meillä ei tätä nykyä kunnanjohtajankaan ole pakko olla mies. Tuossa virassa on täällä Pälkäneellä huomattu naistenkin pätevyys. Heissä kun saattaa löytyä nokkelaa luovuutta kiitettävästi.
Kun mummo meni ensimmäiseen työpaikkaansa, apteekkiin, oli vuosi 1956. Tuolla alalla oli tasa-arvoa jo aika lailla. Apteekkari, joka ei enää itse ollut töissä, oli nainen. Proviisoreita oli kaksi, yksi mies ja yksi nainen. Mitenkähän paljon tuolla vuosikymmenellä oli naisia lääkäreinä? Olisiko sota-aikana alkanut muutos?
Useimmilla liike-elämän aloilla oli mummon nuoruudessa itsestään selvää, että oli herra johtaja ja herra apulaisjohtajakin. Mummo meni pankkialalle kuusikymmenluvun alkupuolella. Kun taloon tarvittiin toimistopäällikkö, ei edes ajateltu, että joku pätevistä naisvirkailijoista siirrettäisiin hommaan. Ei toki, vaan toimistopäälliköksi tuli nuori mies täysin vailla alan kokemusta. Ei vielä viime vuosisadan lopullakaan taidettu pankinjohtajina usein naisia nähdä. Nyt on toisin.
Kirkkokin vihdoin siirtyi tasa-arvoajatteluun, vaikka iso osa vanhoista vaikuttajista vastusti naispappeutta. Nyt meillä on nähty jo naispiispojakin. Kuinkahan monessa muussa Euroopan maassa on näin?
Niistä armeijahommista vielä: Kuinkahan korkeita sotilasarvoja Suomessa ja muualla Euroopassa jo on naishenkilöillä? Kenraaleja ei ihan heti nähdä, ehkä sentään kapteeneja. RUK:ssa taitaa olla nykyään jo tyttölapsiakin. Ei ole vanha tasa-arvointoilijamummo oikein asioista selvillä.
Mymmeli
Kommentointi on suljettu.