Vuonna 2017 levytitte Behmin kanssa yhteisen kappaleen Veikkauksen ja Apulannan järjestämän biisileirin ansiosta. Esititte Hietalahden Hidalgon UMK:n pre-showssa tuolloin. Millainen merkitys biisileirillä oli sinulle, Ella-Noora Kouhia, Ellis?
– Olihan se erityisesti ensimmäinen konkreettinen askel kohti musa-alaa, jonka kautta pääsin kontaktoitumaan muihin tekijöihin ja alan ihmisiin. Lopulta se johti siihen, että solmin levytyssopimuksen ja kustannussopimuksen.
Mitä sinulle kuuluu tänään?
– Oikein hyvää, joskus arki on yhtä juoksemista, kun pallottelen aikani musan teon ja päiväduunin välillä. Toistaiseksi tämä yhdistelmä kuitenkin toimii.
Mitä kaikkea meneillään työrintamalla?
– Musan ohella teen töitä graafisena suunnittelijana Erimover Groupilla. Oman musan lisäksi kirjoitan myös muille artisteille, mutta en tee sitä ihan niin aktiivisesti kuin omaa tuotantoa.
Mistä ammennat biiseihisi?
– Oikeastaan aivan kaikesta, mitä tunnen, kuulen ja näen. Kai sitä tavallaan sanoittaa lauluissa omaa tapaansa tutkiskella ja ymmärtää ympäristöään. Kiinnostaa myös nähdä, millaisia lauluja syntyy 20 vuoden päästä. Kaipa mulla on vimma niitä silloinkin vielä kirjoittaa.
Mitä musiikki sinulle merkitsee?
– Musiikin tekeminen on oikeastaan sellaista karkkia sielulle – sellaista jatkuvaa intoa siitä, että haluaa oivaltaa jotain ja tehdä siitä kauniin kappaleen. Tai ruman. Mutta kuitenkaan se tutkiskelun ja kokeilun tarve ei kyllä mihinkään häviä.
Mitä pälkäneläisyys sinulle merkitsee?
– Pälkäneläisyys on edelleen iso osa minua, vaikka varmasti minulla on siitä omakohtainen kokemus, tietenkin. Se on pakahduttavan kauniita kesäöitä, joissa on pyöräilty ja uitu ystävien kanssa. Mansikoita. Perunoita. Lapsuus ja nuoruus. Ensimmäiset asfaltti-ihottumat. Ensimmäiset kännit. Niin paljon muistoja.
Kävitkö lukion Pälkäneellä? Minä vuonna pääsit ylioppilaaksi?
– Kävin, valmistuin vuonna 2012. Ihania muistoja sieltäkin.
Vanhempasi kaiketi asuvat yhä Pälkäneellä. Käytkö paikkakunnalla usein?
– Vanhempani, isovanhempani ja isotätini asuvat Pälkäneellä. Käyn melko usein Pälkäneellä. Sinne kun pääsen Helsingistä, voin hengähtää aivan eri tavalla.
Voisitko kuvitella muuttavasi joskus takaisin maaseudulle? Ehkä kotiseudulle?
– Voisin kuvitella, että asuisin jonkin aikaa vuodesta maaseudulla. Varsinkin luovuudelle maisemanvaihdos kaupungista peltojen keskelle tekee hyvää. Toki sitä se tekee myös mielelle.
Mistä haaveilet?
– Haaveilen aika tavanomaisista jutuista. Siitä, että saa olla onnellinen ja perhe ja ystävät voivat hyvin. Kovin pitkälle en osaa elämässä tähdätä tavoitteita, kun sitten tulee vain paineita, että voi sentään, ovatko ne nyt toteutuneet. Parempi vain keskittyä olennaiseen.
