Kukkolassa keinuttiin jälleen – kaksisataa vuotta jatkunut sukupolvikokemus sai jatkoa

Eino Tainio kävi keinun kyydissä monta kertaa.

– Oli kivaa, tuumaa keinussa käynyt joukko nuoria vauhtihirmuja.

Kukkolan kyläkeinulla jatkettiin lauantaina jo kaksisataavuotista perinnettä. Koronan takia Kukkolan keinukankaalla ei voitu kahteen vuoteen keinua, mutta nyt kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan historiallista keinua.

Keinu on yleensä turvallisuussyistä lukittuna, mutta aina silloin tällöin se avataan käyttöön. Kyläkeinu kiinnostikin erityisesti nuorta väkeä, joista moni ei ollut aikaisemmin vielä kokeilleet keinua. Toiset kävivät keinun kyydissä vain kerran, toiset taas ravasivat sen kyydissä kerta toisensa jälkeen. Keinussa ei nuorten mukaan kuitenkaan tule huono olo.

– Tuolla ylhäällä oli vähän hurjaa, sanoo Heta Tainio, joka joutui odottamaan 6 metrin korkeudessa, että muut keinujat saatiin ensiksi pois kyydistä.

Noora Laakso saapui keinumaan ystäviensä kanssa, ja hauskaa näytti olevan.

Keinuttaja huolehtii, että kaikki sujuu hyvin

Keinuminen ei olisi mahdollista ilman keinuttajia, jotka huolehtivat keinujien turvallisuudesta sekä tietenkin myös siitä, että vauhti on kohdallaan. Juuri paikkakunnalle muuttanut Eemeli oli Kukkolan keinujaisissa mukana ensimmäistä kertaa, heti keinuttajan roolissa. Hänen mielestään paikalla oli sopivasti väkeä ja oli hienoa, kuinka koko kylä oli touhussa mukana.

– Tärkeää on, ettei keinu tule omaan niskaan, hän kuvailee keinuttajan rooliaan.

Eemeli kertoo, että keinuttajan on tärkeä kuunnella kyydissä istuvia. Pitääkö lisätä vauhtia, vai hiljentää sitä?

Kyydissä istujille ei ole kovin pitkää ohjelistaa, jota noudattaa. Yksi seikka jokaisen keinujan tulee silti muistaa, nimittäin käsien asento. Kädet pidetään ristissä siten, että toinen käsi laitetaan puolan yläkautta ja toinen alakautta. Asento muistuttaa hieman rukoilemista, mutta millekään uskonnolliselle ei sentään ole tarvetta. Kaikki menee hyvin, kun vain istuu kyydissä rauhallisesti.

Nelipaikkainen keinu oli lähes koko ajan täynnä. Eemeli sanoo, että juuri neljällä keinujalla kyyti on vielä ”aika siedettävää”.

– Yksin saa sitten melkoiset vauhdit!

Keinuttajilla riitti tekemistä. Kaikille ei hiljaiset vauhdit riittäneet, joten Eemeli joutui lisäämään vauhtia.

Kuin taukoa ei olisi ollutkaan

Kyläläiset pitävät keinujaisia tärkeänä tapahtumana, sillä se jatkaa jo sukupolvien ajan kestänyttä kokemusta. Tapahtuman tarjoilupuolesta huolehtinut ja lättyjä paistamassa ollut Riitta Syrjä kertoo vuonna 2019 järjestetyissä, koronavirusta edeltäneissä keinujaisissa olleen noin sata ihmistä.

– Nyt näyttäisi silmämääräisesti olevan ainakin saman verran, hän sanoo.

Keinujaispäivän ohjelma ei rajoittunut pelkästään itse keinun läheisyyteen. Lähellä keinukangasta sijaitseva Daniel Medelplan -museo oli myös avoinna keinukansalle.

Keinulauta oli tämän vuoden uutuus. Se on ollut keinujaisissa vanha perinne.