Korona-pandemian alussa vuonna 2020 Kari Latvus vietti paljon aikaa etätöissä Aitoon kesäasunnollaan. Vuosikymmeniä viinejä harrastaneelle ja monilla Euroopan viinitarhoilla vierailleelle Latvukselle tuli villi idea: josko tekisi oman viinitarhan kesäasunnon pihaan. Sopiva paikkakin löytyi helposti: Pälkäneveden rannalla sijaitsevan kesäpaikan pihassa kun on rinne, joka viettää sopivasti etelään päin.
– Sen jälkeen edessä olikin paljon työtä: ensin maan paljaaksi raivaaminen viinimarjaryteiköstä ja joka paikan vallanneesta karhunköynnöksestä ja sitten hiekan ja kasvuturpeen levittäminen maahan sekä niiden möyhentäminen sekaisin. Läpäisevä maaperä on todella tärkeä viinirypäleitä kasvattaessa.
Maaperän valmistelun jälkeen oli edessä istutustyö, joka osoittautuikin kinkkiseksi. Sopivia taimia ei ostella niin helposti kuin tikkareita kaupasta, ja niiden hintakin saattaa vaihdella arvaamattomasti. Latvus löysi omat taimensa lopulta eri puolilta Suomea sekä Englannista ja Saksasta.
– Tämän prosessin aikana huomasin, kuinka sirpaleista tieto viininviljelyn ympärillä on. Tieto on hajallaan ja sitä on vaikea löytää. Mieleeni tuli jakaa keräämääni tietoa muillekin, ja niin ajatus asiaa käsittelevästä kirjasta oli syntynyt, Latvus sanoo.
Kirja – Viinitarha [Toscanassa] Aitoossa – ilmestyi tänä syksynä. Tarinallinen teos kuvaa viinitarhan perustamisen kysymyksiä, erehdyksiä ja onnistumisia, ja on tarkoitettu sekä viinialasta kiinnostuneille että oman viinitarhan perustamista harkitseville.
– Mukana on sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Molemmista oppii valtavasti.
Kasvutunnelit pidentävät kasvukautta
Viinitarhaprojekti on opettanut Latvukselle, että viinitarhan perustaminen onnistuu varsin hyvin Suomessa. Aitoon ja Pälkäneen seutu sopii viininviljelyyn hyvin, sillä suurien järvien ansiosta ilmasto on sopiva: lämpö pysyy hyvin eivätkä yöpakkaset tule tavallisesti kovin voimakkaina. Sattumaa tai ei, mutta alueella kasvatetaankin viinirypälettä Aitoon lisäksi myös Rautajärvellä KäkiGolfin yhteydessä ja Onkkaalassa Pajuparvella.
Viinirypäleen kypsyminen hyväksi viinirypäleeksi ei ole mikään itsestäänselvyys. Pelkkä makeus ei riitä, vaan sokereiden ja hapon määrän tulee olla keskenään hyvässä tasapainossa: vasta tästä syntyy hyvä aromi.
– Vaikka rypäle maistuisi hyvältä, se ei siis välttämättä ole hyvä viinin valmistukseen.
Yhdeksi suureksi onnistumisekseen matkan varrella Latvus nimeää kasvutunneleiden rakentamisen.
– Kevyt muovikate lisää kasvukauden pituutta sekä keväällä että syksyllä.
Haastatteluhetkellä hieman ennen lokakuun puoltaväliä tunneleissa viiniköynnökset ovatkin edelleen hyvinvoivia ja niissä kypsyy viinirypäleitä.
– Suurin oppi tästä kaikesta on kuitenkin se, että viininviljely on monen erilaisen seikan yhteensovittamista. Maaperän pitää olla kunnossa, lajikkeen ja kasvatustavan oikea sekä paikan sopiva. Paikka on erityisen tärkeä: esimerkiksi Aitoo ei ole Jyväskylä. Se, mikä toimii täällä, ei välttämättä toimi Jyväskylässä, Latvus vertaa.
Alalla edessä suuri murros
Kirkkohallituksen johtavan asiantuntijan tehtävistä viime joulukuussa eläköitynyt Latvus toimii nyt kolmatta kautta Suomen Viininkasvattajat ry:n puheenjohtajana. Hän toteaa, että ala on suuren murroksen edessä. Suomea ollaan liittämässä Euroopan Unionin viinintuottajamaiden joukkoon, ja hallitus on tekemässä muutoksia, joilla kaupallisen yritystoiminnan aloittaminen tulisi olemaan helpompaa kuin nykyisin.
– Nyt Suomessa on voimassa laki, jonka mukaan tilaviiniä ei ole saanut tehdä viinirypäleistä. Viiniäkään ei ole saanut kutsua viiniksi, vaan se on ollut ”käymisteitse valmistettua mietoa alkoholijuomaa”. Näihin on nyt siis toivottavasti luvassa helpotuksia.
Lue myös:
Tarulan diakoniatutkija päätyi kirkkohallituksen asiantuntijaksi
